Zëss (tunnetaan myös nimellä Zëss: Le Jour Du Néant) on ranskalaisen vuonna 1969 perustetun Magman 14 studioalbumi (riippuen tosin hieman laskentatavasta).
Zëssin juuret ulottuvat 70-luvulle asti. Sävellys sai alkunsa Attahk-levyn sessioissa vuonna 1977. Livedebyyttinsä se sai karkeassa ja lyhyemmässä muodossa vuonna 1979. Sen jälkeen Zëss käväisi Magman keikkaseteissä aina silloin tällöin. Teos sai myyttisen maineen Magman pääkiho Christian Vanderin (s.1948) haastatteluiden perusteella joissa hän välillä ilmoitti että lopullinen Zëss tulee olemaan useita tunteja kestävä spektaakkeli ja toisaalta erityisesti painotti sitä että kyseisen levyn ilmestyminen tarkoittaisi myös Magman loppua. Zëss-levyn konseptissa maailma nimittäin kohtaa loppunsa minkä jälkeen on vain tyhjyys. Ja tyhjyydessä ei voi soida edes zeuhl-musiikki. Vai voiko sittenkin? Totuus nimittäin ei ollut tällä kertaa tarua ihmeellisempää. Zëssin studioversio on vihdoinkin todellisuutta. Mittaa sillä on tuntien sijasta kompakti 38 minuuttia ja Magma kiertää yhä maailmaa konsertoimassa.
Mestarit areenalla
Kuten Vander aikoinaan haastatteluissa uhosi Zëss tosiaan käsittelee maailmanloppua. Eikä vain ihmisten maailman tuhoa vaan jonkinlaista kosmista päätöstä joka pyyhkii kaiken olevaisen pois. Levy alkaa ja taitaa itseasiassa tapahtua enemmän tai vähemmän kokonaisuudessan avaruuden pimeydessä leijuvalla galaktisella stadionilla johon puolijumalmaiset hahmot ovat kokoontuneet odottamaan loppua. Nämä ylimaalliset hahmot eivät suhtaudu loppuun pelolla vaan ilolla. Tänään me kuolemme. Ja hyvä niin. Tiedä sitten onko Vanderin valinta käsitellä apokalypsiä puolijumalten näkökulmasta jälleen yksi osoitus hänen taipumuksestaan eräänlaiseen nietzschemäiseen fasismia sivuavaan yli-ihmisuskoon…
Hitaammin, korkeammalle, voimakkaammin
Zëss on hitaasti poreileva ja hypnoottinen albumi. Vaikka CD-versio on indeksoitu seitsemään eri osaan ei musiikki sisällä käytännössä minkäänlaisia taukoja. Sävellys on saumaton 38 minuuttinen kokonaisuus joka kasvaa ja kehittyy hitaasti kohti loppukliimaksia jossa universumit kirjaimellisesti räjähtää.
Levy alkaa uhkaavalla elokuvamaisella tunnelmalla surisevien jousien ja matalasti soivien torvien soidessa minkä jälkeen seuraa naisvokalistien aavemainen sanaton huokailu. Vander liittyy mukaan kuoroon ja laulaa yhdessä naisten kanssa muutaman säkeen dramaattisesti kobaian kielellä. Eteerinen intro kestää viitisen minuuttia jonka jälkeen rummut tulevat lopulta mukaan.
Vander on esiintynyt alusta alkaen Zëssin liveversioissa vain laulajana ja valitettavasti perinne jatkuu tällä studioversiolla. Rumpuihin on nimittäin värvätty ruotsalainen virtuoosi Morgan Ågren. Valitettavasti hänelle ei ole paljoa mitä soittaa sillä Vanderin säveltämä itsepintaisesti toistuva rumpukuvio on hyvin simppeli. Ågren ei kaikista taidoistaan huolimatta oikein saa kuvioon minkäänlaista groovea ja onkin harmi että Vander ei soittanut rumpuja tällä kertaa itse sillä uskon että hän olisi onnistunut tuolla osastolla saamaan hieman enemmän aikaiseksi. Toisaalta hetkittäin toivon että rummut olisi jätetty kokonaan pois. Zëss on joka tapauksessa Magman levyistä kaikista lähinnä modernia minimalistista taidemusiikkia joten ehkä rumpujen pois jättäminen olisi ollut se viimeinen looginen askel. Nyt rummut tuntuu hieman pakkopullalta tyylin: “Onhan Magman levyssä OLTAVA rummut!”.
Pian rumpujen tultua mukaan musiikkiin alkaa Vanderin puhelaulettu monologi joka Magmalle hyvin poikkeuksellisesti on ranskankielellä. Vanderin paasauksessa on jotain todella vangitsevaa ja hypnoottista. Myöhemmin levyllä vaihdetaan sentään tuttuun ja turvalliseen kobaiankieleen. Vander saa tukea seitsemältä muulta laulajalta (joukossa mm. luottopelaajat Stella Vander ja Hervé Aknin), mutta hoitaa pääroolin itse. Vanderin vokaalisuoritus levyllä on vahva vaikkei hän enää intensiivisiin falsettiulvontoihin ryhdykään.
Philippe Bussonetin bassokitara soi epätyypillisen vaimeasti taustalla mikä on hieman harmi. Magman musiikkiin kun jotenkin kuuluu sellainen möyrivä äänikuvaa suorastaan dominoiva basso. Muutenkin tuntuu että levyllä hieman pidätellään. Ei mennä aivan niin pitkälle kuin pitäisi.
Orkesteria käytetään hillitysti ja suht vähäeleisesti ja hyvä niin, mutta hieman enemmän ilotulitusta hetkittäin olisi voinut olla palkallaan. Orkesteri ei soi ihan niin terävästi ja viiltävän tarkasti kuin toivoisi ja tietyissä kohdissa suurempi orkesteri olisi ollut luultavasti tarpeen.
Vaikka Zëss Magman levyksi onkin suht hillitty on levyn viimeiset 15-20 minuuttia on kyllä todella upeaa kuultavaa musiikin kasvaessa jatkuvasti samalla intensiteettiä nostattaen. Zëss on kosminen sielunmessu vailla vertaa. Loppu sisältää myös yllättävän käänteen ”Jesus kristus sanctus sanctus” -chanttauksen muodossa. Tai no ainakin oletan että Ïëzüs krïstrüz on sama kaveri… Onko Jeesus nasaretilainen ylennetty kobaialaisten joukkoon?
Loppu?
Onko tämä sitten definitiivinen versio Zëssistä? Vaikea sanoa. Kuten aina Magman musiikki menettää studioversiossa osan intensiteetistään liveihin verrattuna, mutta tällä kertaa ero on jopa tavallista suurempi. Toisaalta studio-Zëssin vahvuus on juuri sen hitaus ja tietynlainen kohtalokas majesteettisuus. Ja ylipäätänsä se että se kuulostaa hyvin erilaiselta Magma -levyltä. Pelkästään sitä voi pitää voittona että lähes 50 vuotta yhtye pystyy tekemään uransa viimeisillä kilometreillä jotain näin erilaista ja tuoretta. Luulen että moni vanha Magma-fani itseni tavoin pettyi alkuksi Zëssiin sen poikkeuksellisuuden takia, mutta ainakin itse olen useampien kuuntelukertojen jälkeen oppinut arvostamaan sen ainutlaatuisuutta. Magma on ainutlaatuinen bändi ja Zëss on erityisen ainutlaatuinen teos yhtyeen huiman katalogin joukossa.
Vanderin 38 minuuttinen saumaton sävellys on hyvin vaikuttavaa työtä ja vaikkei tämä levy ehkä 100% lunasta sen potentiaalia on Zëss huikea päätös yhtyeen uralla jos se sattuisi jäämään Magman viimeiseksi sanaksi kuten Vander on aikoinaan uhkaillut.
Arvosana: ****½
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Muiden Magma -levyjen arvostelut löydät täältä >
Kappaleet
- ”Wöhm Dëhm Zeuhl Stadium (Hymne au Néant)
- Da Zeuhl Wortz Dëhm Wrëhntt (Les Forces de l’Univers – Les Eléments)
- Dï Wööhr Spracer (La Voix Qui Parle)
- Streüm Ündëts Wëhëm (Pont de l’En-Delà)
- Zëss Mahntëhr Kantöhm (Le Maitre Chant)
- Zï Ïss Wöss Stëhëm (Vers l’Infiniment)
- Dümgëhl Blaö (Glas Ultime)
Muusikot
Christian Vander: sävellykset, sanoitukset, vokaalit
Stella Vander: vokaalit
Hervé Aknin: vokaalit
Isabelle Feuillebois: vokaalit
Julie Vander: vokaalit
Laura Guarrato: vokaalit
Marcus Linon: vokaalit
Sandrine Destafanis: vokaalit
Rudy Blas: kitara
Philippe Bussonnet: basso
Morgan Ågren: rummut
Simon Goubert: piano
Sylvie Fisichella: vokaalit
Remi Dumoulin: orkestraatio
City of Prague Philharmonic Orchestra: orkesteri
Adam Klemens: kapelimestari
Lucie Svehlova: konserttimestari
Levy-yhtiö: Seventh Records
Muut levyarviot löydät täältä.
Pienemmät Purot 