Magma – Studiolevyt 1970-2019

Magman perusti rumpali Christian Vander (s. 1948)ja basisti Laurent Thibault vuonna 1969. Yhtye ponnisti alunperin tuolloin nousevasta jazz-rockin -skenestä. Vaikka Magman jazz-rock oli alusta alkaen hyvin omintakeista löysi yhtye todella oman tyylinsä vasta vuonna 1973 Christian Vanderin otettua yhtyeen  hallintaansa. John Coltranea palvova virtuoosirumpali joka soittaa taivavasti myös piano ja laulaa halitusti korkeissa rekistereissä alkoi ammentamaan vaikutteita jazzin lisäksi 1900-luvun alun taidemusiikista. Myös Vanderin scifi-aiheinen Kobaia-mytologia sai yhä enemmän tilaa levyllä kuten myös hänen oma hieman germaanisen kuuloinen kobaian-kielensä. Vander todellakin kehitti Magmalle oman kielensä jolla yhtye siitä lähtien enimmäkseen lauloi.

Magman omintakainen tyyli sai Christian Vanderin toimesta nimen Zeuhl joka takoittaa suomeksi suurinpiirtein ”taivaallista musiikkia”. Zeuhlista tuli todellakin oma genrensä siinä mielessä että maailmalla on soittanut kymmeniä eri bändejä jotka ovat tunnustautuneet nimenomaan zeuhl-bändeiksi. Näitä ovat mm. japanilainen Koenjihyakkei, ranskalainen Eskaton ja suomalainen Dai Kaht. Magma poiki myös kourallisen spin-off -yhtyeitä (Zao, Weidorje, Offering, One Shot…) joissa soittaa Magman nykyisiä ja entisiä jäseniä. Näiden yhtyeiden tyyli oli myös yleensä aina enemmän tai vähemmän velkaa Vanderin zeuhlille.

Magma oli myös tärkeä esikuva monille ensimmäisen aallon äärimonimutkaista ns. avant-progea soittaneille yhtyeille. Mm. Univers Zero ja Art Zoyd ovat tunnustautuneet ammentaneensa vaikutteita Magmasta ja voidaankin sanoa että Magma on koko avant-progen kolmas alkuperäinen lähde Frank Zappan ja Henry Cown ohella (neljäs ja viides olisi ylipäätänsä 1900-luvun taidemusiikki ja 1960-luvun avantgarde- ja free jazz).

Valtavirran musiikkiin Magman vaikutus ole juuri ulottunut outoutensa ansiosta, mutta mainstream-muusikoiden parista löytyy toki suuri määrä Magma-faneja.

Vuosikymmenien saatossa Magma on omalaatuisuutensa ja hulppean livemaineensa (kannattaa tutustua myös Magman livelevyihin!) ansiosta kuitenkin murtautunut ulos ”proge-ghetosta” ja saavuttanut faneja ainakin konserttitasolla myös muiden genrejen ystäviltä. Tästä osoituksena esimerkiksi kiinnitykset hipsterien suosimille Road Burn ja  Sideways festareille.

Magman uusi renesanssi alkoi 2004 tapahtuneen 20 vuoden tauon jälkeen tapahtuneen paluun jälkeen. 2000-luvulla Magma onkin keikkaillut tasaisesti ja julkaissut läjän laadukkaita albumeita. 71 vuotias Christian Vander on rumpalina edelleen huimassa iskussa eikä sävelkynäkään tunnu ehtyneen vaikka osa 2000-luvun albumeista onkin ammentanut materiaalista joka on sävelletty jo alunperin 70-luvulla. Magma julkaisee kesäkuussa uuden albumin nimeltä Zess ja se arvostellaan Pienemmät purot -sivustolla aikanaan.


Studiolevyt:

  • Magma/Kobaia (1970) ***½
  • 1001° centigrades (1971) ****
  • Mekanïk Destruktïw Kommandöh (1973) *****
  • Ẁurdah Ïtah (1974) ****½
  • Köhntarkösz (1974)  *****
  • Üdü Ẁüdü (1976) ***
  • Attahk (1978) *****
  • Merci (1984 **
  • Mekanïk Kommandöh (1973/1989) ****½
  • K.A (2004) *****
  • Ëmëhntëhtt-Ré (2009) ****½
  • Félicité Thösz (2012) ****½
  • Rïah Sahïltaahk (2014) ****½
  • Šlaǧ Tanƶ (2015) ****½
  • Zëss (kesä 2019) ?

Kobaia (1970)

magmaMagma ei ole koskaan kainostellut ja aloitti jopa levytysuransa suoraan tupla-albumilla. Tässä vaiheessa Magma ei olut vielä täysin rumpali Christian Vanderin dominoima ja tämän debyytti-evyn kymmenestä kappaleesta neljä onkin muiden bändin jäsenten sävellyksiä. Tämä jako tekee 81 minuuttisesta levystä myös hieman poukkoilevan kokonaisuuden.

Osa keväällä 1970 ilmestyneen Kobaia -levyn (levy julkaistiin aluksi ilman nimeä ja sai Kobaia -nimen vasta uusintajulkaisun myötä) musiikista on suht tavallista jazz-rockia, mutta mukana on silti jo terve annos magmamaisen militaristista ja toismaailmallista orkestraalista uhoa.

Toisaalta levyllä on myös jonkin verran pastoraalisen kevyitä huilun johdattamia hetkiä (esim. Laurent Thibaultin sävellys ”Naü Ektila”) jotka katosivat myöhemmin lähes täysin Magman musiikista.

Vanderin omissa sävellyksissä kuuluu jo selvästi hänen zeuhl -visionsa vaikkei se vielä täysin kirkastunut olekaan. John Coltrane – ja Carl Orf -vaikutteet kuuluvat musiikissa jo ohuina kaikuina ja  ”Stöäh” -kappaleessa on jo käytössä äärimmäistä falsetti-vokalisointia joka saavutti jonkinlaisen lakipisteensä vuoden 1973 Mekanïk Destruktïẁ Kommandöh -albumilla.

Kobaia ei ole musiikillisesti vielä läheskään täysosuma, mutta toisaalta musiikin totaalista omaperäisyyttä jo tässä varhaisessa vaiheessa ei voi kuin hämmästellä ja kunnioittaa. Kobaia -levyn myötä rock-estradeille marssi aivan uudenlainen uniikki ja ennenkuulematon voima.

Parhaat biisit ”Kobaia”, ”Naü Ektila”, ”Stöäh”

Arvosana: ***½


1001° centigrades (1971)

centigrades_coverEdellisvuoden debyyttilevyn lailla 1001° centigrades on vielä huomattavasti pehmeämpää musiikkia, välillä yllättävänkin lempeästi soivine klarinetteineen ja huiluineen kuin Magman myöhempi aggressiivisempi ja terävämmin iskevä materiaali. Jazz-rock -vaikutteet ovat vielä vahvasti läsnä musiikissa, mutta bändi onnistuu silti työstämän musiikkinsa omaperäisimpiä elementtejä askeleen eteenpäin.

Vain kolmesta pitkähköstä kappaleesta koostuvan 1001° centigradesin keskeinen kiintopiste on rumpali Christian Vanderin 21 minuuttinen ”Rïah Sahïltaahk” eepos joka yhdistelee onnistuneesti orkestraalista sointia jazz-rockiin ja edelleen versoillaan olevaan zeuhl-meininkiin. Tässä vaiheessa  esimerkiksi yhteen rytminen poljento ei ole vielä yhtä agressiivinen kuin myöhemmin eikä levyllä kuulla lainkaan naisvokalisteja joista tuli myöhemmin hyvinkin keskeinen osa Magman sointia. Vokaalit hoitaa pseudo-oopperamaisella baritoni-äänellä vakuuttavaan tyyliinsä Klaus Blasquiz ja Vander itse lisää väliin korkeampia ja villimpiä kirkaisuja ikään kuin aksenteina. Magmalle tyypillinen sotaisa marssi-osuuskin kuullaan jo, mutta vielä hieman varovaisena versiona.

Vander selvästi kuuli ”Rïah Sahïltaahkin” sävellyksessä enemmänkin potentiaalia sillä hän levytti siitä uuden täysimittaisen studioversion vuonna 2014 (julkaistu EP:nä Rïah Sahïltaahk). Ja kyllähän tuo versio kaikinpuolin tiukempi, terävämpii ja ”magmamaisempi” onkin.

Levyn kaksi muuta kappaletta Teddy Lasryn (klarinetti, saksofoni, huilu) 12 minuuttinen ”Iss” Lanseï Doïa ja François Cahenin (koskettimet) ”Ki Ïahl Ö Lïahk” ovat hieman tavanomaisempia jazz-rock -kappaleita vaikkei sentään mitään standardi-kamaa nekään. Etenkin ”Iss” Lanseï Doïan” rikkaat puhallinsoitin-osuudet erottavat sitä selkeästi harmaasta massasta. Kappaleessa on myös hillittyjä kamarimusiikki-osuuksia rouheamman tuuttailun kontrastina. Iss” Lanseï Doïan” sisältää myös muutamia todella outoa mörisevää vokalisointia sisältävää hetkeä jollaista ei todellakaan mikään muu jazz-rock -bändi olisi voinut kuvitellakaan sisällyttävän musiikkiinsa.

Cahenin ”Ki Ïahl Ö Lïahk” on rytmisempi kontrapuntaalinen kappale jonka kepeät puhallinosuudet eivät ole kilometrien päässä soul-musiikista. Frances Moze pääsee liidaamaan kappaletta maukkaasti muutamaan otteeseen bassokitarallaan. Mozen, joka liittyi pian tämän jälkeen Gongiin, soitto levyllä on muutenkin mainiota kuultavaa. Kokonaisuutena kappale on kuitenkin levyn vähäpätöisin ja vähiten Magmalta kuulostava.

1001° centigrades siirtymäkauden levy joka jo viittasi vahvasti suuntaan johon Christian Vanderin visio oli yhtyettä viemässä. Ainutlaatuiset visiot aiheuttavat usein myös vastarintaa ja niin kävi tälläkin kertaa. Saksofonisti Yochk’o Seffer ja François Cahen loikkasivat laivasta tyytymättöminä uuteen suuntaan 1001° entigradesin julkaisun jälkeen ja perustivat oman yhtyeensä nimeltä Zao joka jatkoi jossain määrin Magman kahden ensimmäisen levyn ”puoli-zeuhl” -linjalla. Vander sen sijaan marssi määrätietoisesti kohti omaa synkkää mekaanisen oopperan visiotaan ja Magma julkaisikin jo vuonna 1973 ehkäpä definitiivisimmän albuminsa Mëkanïk Dëstruktïẁ Kömmandöh.

Paras biisi: ”Rïah Sahïltaahk”

Arvosana: ****


Mekanïk Destruktïw Kommandöh (1973)

mdkMagman kolmas albumi vuoden 1973 Mekanïk Destruktïw Kommandöh saattaa hyvinkin olla Magman definitiivinen albumi. Ainakin se on yhtyeen kuuluisin levy ja levy jolla Magma lopulta todella löysi oman tyylinsä lisäten sointiinsa todenteolla 1900-luvun alun taidemusiikin vaikutteita Stravinskysta Orffiin.

Parhaat biisit: ”Hortz Fur Dëhn Štekëhn Ẁešt”, ”Kobaïa Iss Dëh Hündïn”, ”Da Zeuhl Ẁortz Mëkanïk”, ”Kreühn Köhrmahn Ïss Dëh Hündin”

Arvosana: *****

Lue koko arvostelu täältä


 

Ẁurdah Ïtah (1974)

wurdah_itah.jpg
1989 vuoden julkaisun kansi.

Ẁurdah Ïtah on joko Magman neljäs levy tai Christian Vanderin ensimmäinen soololevy. Levyn syntyhistoria on hieman mutkikas. Albumi äänitettiin alunperin neljässä päiväsä soundtrackiksi Yvan Lagrangen vuoden 1972 taide-elokuvaan Tristan et Iseult ja julkaistiin sen nimen alla Vanderin soololevynä vuonna 1974. Vuonna 1989 Vanderin oma levy-yhtiö Seventh julkaisi sen uudelleen nykyisellä nimellä Ẁurdah Ïtah ja Magman logolla koristeltuna. Vuoden 2012 reissue nimesi sen lopulliseti Magma-levyksi.

Jos unohdetaan brändit ja kansikuvat niin sisällöltään Ẁurdah Ïtah (suomeksi ”Kuollut Maa”) kuulostaa aivan täysin Magma-musiikilta. Se on myös äänitetty saman aikakauden bändin ydinkvartetin voimin. Vanderin soittaa levyllä levyllä musisoi siis Klaus Blasquiz vokaaleissa ja perkussioissa, Stella Vander vokaaleissa ja Jannick Top bassossa. Vaikka Vander soittaa levyllä rumpujen ohella tehokkaasti myös koskettimia (ja yllättävän taitavasti soittaakin!) on instrumentaatio on siis huomattavasti karsitumpi kuin mitä Magman levyillä yleensä kuultiin noihin aikoihin. Orkestraatio, tai sen puute, onkin Ẁurdah Ïtahin keskeisin ero verrattuna Magman muihin levyihin. Sointi on paljas ja iskevä. Vanderin jazzahtava ja tehokkaasti päällekäyvä rumpalointi pääsee esiin paremmin kuin monissa muissa Magman levyissä jotka usein 70-luvulla olivat hieman tukkoisia osittain mahtipontisen orkertraation takia. Ẁurdah Ïtah kuulostaa soundeiltaan enemmän spontaanisti ja livenä studiossa äänitetyltä jazz-levyltä kuin tyypilliseltä aikakautensa proge-spektaakkelilta.

220px-Wurda_itah_1974.jpeg
Alkuperäinen kansi.

Blasquizin upeat laulusuoritukset pääsevät myös komeasti esiin. Levy tuntuu myös hieman valoisammalta tyylillsesti kuin sitä ympäröivät Mekanïk Destruktïw Kommandöh (1973) ja Köhntarkösz (1974). Ẁurdah Ïtah ei ole aivan yhtä aggressiivinen ja painotava albumi kuin nuo kaksi mestariteosta. Elokuvamusiikilta Ẁurdah Ïtah ei kuulosta lainkaan ja minun on itseasiassa vaikea uskoa että se olisi toiminut kovinkaan hyvin elokuvan taustalla, mutta enpä ole kyseistä rainaa päässyt näkemään.

Levy on jaettu 12 lyhyeen, 1-5 minuuttiseen, osaan, mutta todellisuudessa kyse on kahdesta lähes kaksikymmenminuuttisesta suitesta.

Ẁurdah Ïtahin kutsuminen Magman levyksi on siksikin oikeutettua että se on niin kutsutun Theusz Hamtaahk -trilogian toinen osa. Ensimmäisestä osasta jonka nimi on Theusz Hamtaahk on olemassa vain livetallenteita (teos kuultiin myös Helsingissä Tavastialla 2017) ja päätös osa on Ẁurdah Ïtahia julkaisuajankohdaltaan edeltänyt Mekanïk Destruktïw Kommandöh (1973). Sekavaa? Ei, se on progressiivista rokkia!  Mistä Theusz Hamtaahk -trilogia sitten kertoo? Ei mitään käsitystä… sen tiedän että trilogian nimi kääntyy Suomeksi suurinpiirtein: ”vihan aikakausi”.

Ẁurdah Ïtah on hieno levy joka on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Luultavasti koska sen status osana Magma-discografiaa on niin epäselvä. Ja jos minun kehuni levylle eivät vakuuta kannattaa muistaa että Ẁurdah Ïtah on Henry Cow -rumpali Chris Cutlerin suosikki kaikista Magman levyistä!

Parhaat biisit: ”Malaẁëlëkaahm”, ”C’est la vie qui les a menés là!”

Arvosana: ****½


Köhntarkösz (1974)

kohtarkosz_2Magman neljäs studioalbumi Köhntarkösz vuodelta 1974 saattaa hyvinkin olla yhtyeen huikein mestariteos. Köhntarkösz ei ole tietynlaisen hitautensa ja minimalistisuutensa johdosta ehkä yhtyeen välittömimmin vaikutuksen tekevät albumi, mutta pitkässä juoksussa todella vaikuttavaa kuultavaa.

Parhaat biisit: ”Köhntarkösz Pt. I” ja ”Köhntarkösz Pt. II

Arvosana: *****

Lue koko arvostelu täältä


Üdü Ẁüdü

uduwudu.jpgÜdü Ẁüdü oli ensikosketukseni Magman musiikkiin joskus 90-luvun loppupuoliskolla. Kyseessä on sinänsä hieman epäonnekas aloituslevy koska onnettoman Mercin (1984) jälkeen Üdü Ẁüdü on Magman ehdottomasti vähäisin albumi. Pidin kyllä (ja pidän yhä) Üdü Ẁüdüsta, mutta se mitä levyltä kuulin ei oikein tuntunut vastaavan niitä hurmiollisia kuvauksia joita olin lukenut Magman intensisiteetistä ja outoudesta. Jälkikäteen onkin selvää miksi Üdü Ẁüdü ei näihin hehkutuksiin vastannut.

Magma oli sekasorron tilassa Üdü Ẁüdün aikoihin ja Christian Vander onkin joskus kuvaillut albumia kompromissina jolla bändin muut jäsenet haluttiin pitää tyytyväisenä ja ylipäätänstä bändi kasassa. Vain noin 11 minuuttia levystä on Magman über-visionäärin Vanderin säveltämää hänen antaessa tilaa  bänditovereilleen. Harmi vaan että sinänsä taitavat musiikot Jannick Top ja Klaus Blasquiz eivät ole läheskään yhtä taitavia säveltäjiä kuin Vander. Ei niin että Vanderin oma sävellyskynä olisi tällä levyllä ollut erityisen hyvässä terässä.

Moni levyn, hieman funkista inspiraatiota hakeneista, kappaleista päättyy feidaukseen ja tuntuu yllättävän keskeneräiseltä. Useissa kappaleissa ei juuri tapahdukaan minkäänlaista sisäistä kehitystä vaan ne toimivat yhden tai enintään kahden idean varassa joita sitten pyöritellään aikansa ilman sen kummempaa punaista lankaa. Vanderin sävellys ”Tröller Tanz” erottuu joukostaan hieman pirteämpänä ja monipuolisempana kappaleena mutta sekin loppuu kuin seinään ilman kunnollista päätöstä. Jannick Topin 17-minuuttisessa basso-odysseija ”De Futurassa” on hetkensä ja Topin mureasti kappaletta liidaava bassottelu on maukasta kuultavaa, mutta hieman yksitoikkoiseksi tuonkin biisin anti lopulta jää.

Üdü Ẁüdü on valtava pettymys Köhntarköszin jälkeen, mutta ei toki sinänsä mikään katastrofi. Magman musiikiksi vain suht valju esitys. Toisaalta kaikessa keveydessään Üdü wüdü voi olla hyvä aloituslevy Magman musiikkiin sellaiselle kuuntelijalle joka ei ole ennalta tottunut kuulemaan kovin monimutkaista tai kokeellista progressivista rockia. Kunhan vaan muistaa että paljon paljon parempaa on luvassa kun on siihen valmis.

Parhaat biisit: ”Weidorje” ja ”Tröller Tanz”

Arvosana: ***


Attahk (1978)

attahk.jpgVetelän ja vaisun Üdü Ẁüdün jälkeen Christian Vander otti jälleen ohjat rautaisesti omiin käsiinsä Attahkilla. Demokratian aika oli ohi, Jannick Top (tilalle saatiin loistava Guy Delacroix) sai lähteä ja Vander sävelsi jälleen kaiken musiikin yksinään. Tuottajaksi pestattiin hahmo Magman alkuhistoriasta eli toinen perustajajäsen Laurent Thibault.

Vaikka Vander oli jälleen vahvasti ohjaksissa Magma ei kuitenkaan palannut suoraan Mëkanïk Dëstruktïw Kömmandöhin ja Köhntarkösz taidemusiikin inspiroimaan eeppisen mittakaavan musiikkiin. En usko että Christian Vander on sinänsä uhrannut hetkeäkään huomioideakseen punk-musiikkia (hmm… H.R. Gigerin kansimaalauksen hahmoilla on hakaneuloista rakennetut aurinkolasit…), mutta jotain ajanhengestä tuntuu silti tarttuneen myös vuoden 1978 Magman musiikkiin. Kappaleet ovat nopeita, intensiivisiä ja Magman mittakaavalla erittäin lyhyitä (3-8 min).

Attahkilla Vander lisäsi tyypilliseen zeuhl-soundiinsa roimasti lisää funkkia ja soulia. Lopputuloksena hikisen rankkaa  ja nautinnollista tykitystä. Funkin sotkeminen jazziin ja oikeastaan tahansa muuhunkun tuntui olevan oikea pakko-oire 70-luvun jälkipuoliskolla, mutta onneksi Vander tekee ristisiitoksen oman zeuhlinsa kanssa niin taidokkaasti ettei lopputulos ole millään lailla verrannollinen kliseisille jazz-funk tai funk-rock viritelmille joita keskinkertaisemmat muusikot kilpaa samoihin aikoihin virittelivät.

Yksi merkittävä ero Magman aiempiin levyihin verrattuna on vokaalit joita käytetään tällä kertaa tavallista normaaliimmin siinä mielestä että kappaleiden sanoitukset tuntuvat rakennettu enemmän pop-kaavan mukaan kertosäkeineen. Toki sanoitukset ovat kobaian kielellä ja ja Christian Vander joka hoitaa levyllä pääosin solistin homman, tukenaan neljä muuta vokalistia, laulaa hyvin hyvin erikoisella tyylillä.

Toinen ero aiempaan on että tietynlaisesta aggressiivisuudestaan huolimatta Attahk tuntuu varsin valoisalta ja posiiviselta albumilta. Musiikissa tuntuu olevan paikoin suoranaista gospelmaista iloa ja toisaalta hetkittäin spirituaalista hartautta.

Attahk on upea, omaperäinen ja aliarvostettu levy jonka lasken lähes niiden yleisesti tunnustetuimpien (MDK, Köhntarkosz) Magma levyjen veroiseksi.

Parhaat biisit: ”The Last Seven Minutes”, ”Liriïk Necronomicus Kahnt”, ”Maahnt”, ”Dondai”,

Arvosana: *****’


 

Merci (1984)

magma_merci2Lähes jokaisella pitkän uran tehneellä artistilla on levy-katalogissaan katastrofi tai pari. Vuoden 1984 Merci on Magman katastrofi.

Kuuden vuoden jälkeen Magma palasi, ei niin voittoisasti, levykauppojen hyllyille disco-albumin muodossa. Merci on monin tavoin hyvin hämmentävä julkaisu.

Parhaat biisit: ”Do The Music”, ”Eliphas Levi”

Arvosana: **

Lue koko arvostelu täältä


Mekanïk Kommandöh (1973/1989)

mekanikkommandoh.jpgMekanïk Kommandöh on Mëkanïk Dëstruktïw Kömmandöhin alkuperäinen versio joka julkaistiin vasta vuonna 1989. Tarina kertoo että levy-yhtiö hylkäsi tämän version ja lähetti yhtyeen hiomaan tekelettään.

Lopulta 1973 julkaistu MDK -versio onkin huomattavasti hiotumpi ja täyteläisempi julkaisu. Mekanïk Kommandöh versio on riisutumpi ja karumpi, mutta erittäin sykähdyttävä omalla tavallaan. Levyn raakuudessa on oma charminsa. Mekanïk Kommandöhin instrumentaatio on hyvin saman kaltainen kuin Ẁurdah Ïtah (1974) eli keskiössä on rummut, urut/piano ja basso. Valitettavasti Jannick Top ei kuitenkaan ole vielä mukana ja Jean Pierre Lambert lienee ehkä vähäisin Magmassa koskaan soittanut basisti.

Sävellykseltään Mekanïk Kommandöh ei eroa MDK:n versiosta kovinkaan paljon vaan erot löytyvät sovituksesta ja orkestraatiota. Yksi huomattavampi eroja Mekanïk Kommandöh -versiossa rakenteellisesti on se että levy alkaa aivan huikealla Vanderin intohimoisen raivoisalla monologilla jota ei MDK-versiossa kuulla. Voisi melkein sanoa että Mekanïk Kommandöh on hintansa väärti pelkästään tuon hetken takia!

Siinä missä MDK on indeksoitu seitsemään eri osaan on Mekanïk Kommandöh vain yksi melkein 39 minuuttinen möhkäle.

Mekanïk Kommandöhia ei voi pitää välttämättömänä hankinta kuin intohimosimmille Magma-entusiasteille muiden pärjätessä enemmän kuin hyvin MDK-versiolla, mutta niille jotka tuntevat jo läpikotaisin tuon definitiivisen version on Mekanïk Kommandöhia erittäin kiinnostava vaihtoehto.

Arvosana: ****½


K.A (Köhntarkösz Anteria) (2004)

ka.jpgK.A (Köhntarkösz Anteria) oli ilmestyessään 2004 Magman ensimmäinen studioalbumi kahteenkymmeneen vuoteen. Bändin edellinen albumi oli surkea soul/disco-vaikutteinen Merci (1984), mutta K.A:lla bändi palaa Christian Vanderin johtamana suoraan 70-luvun parhaiden albumiensa tyyliin ja ennen kaikkea tasoon.

Vander sävelsi K.A:n musiikin osittain jo 70-luvulla ja pätkiä siitä oli kuultu livenä jo ennen tätä studiolevytystä. K.A on Köhntarkösz -levyn (1974) esiosa ja kyseisen trilogian huipensi vuonna 2009 ilmestynyt Ëmëhntëhtt-Ré. No mitä tämä kaikki tarinallisesti tarkoittaa, sitä en osaa sanoa, mutta joitakin yhteisiä musiikillisia teemoja kulkee läpi koko trilogian.

48 minuuttinen K.A on jaettu kolmeen 11, 15 ja 22 minuuttiseen sektioon. Musiikki on puhdasveristä zeuhlia parhaimmillaan. Philippe Bussonneten basso murisee kaiken pohjalla, kolmen vokalistin kuoro laulaa vuoroin enkelimäisesti vuoroin demonisesti mystistä sanomaansa ja kaikkea tätä potkii eteenpäin Vanderin uskomattoman intensiivinen rumpalointi. Tanakkaa ja välillä hypnoottisestikin groovaavaa yhteissoittoa koristellaan muutamilla orgastisilla kitara- (James Mac Gaw) ja kosketinsoitinsooloilla (Emmanuel Borghi). Erityisen riemastuttava on Borghin pitkä Mini-Moog-soolo levyn kolmannessa osassa. Vokaali -ja instrumentaaliosuudet ovat levyllä täydellisessä tasapainossa eikä kumpikaan osapuoli pääse dominoimaan liikaa.

Levyn soundit ovat varsin livemäiset ja yksinkertaiset mikä sopii Magman tyyliin. Mitään huipputasoa ne eivät ole, mutta ainakin Vanderin rummut pääsevät paremmin oikeuksiinsa kuin joillain bändin 70-luvun albumeilla.

K.A on mestariteos ja yksi Magman viidestä parhaasta albumista. Allehluia!

Parhaat biisit: ”K.A I” ja ”K.A II”

Arvosana: *****


Ëmëhntëhtt-Ré (2009)

ementehtre.jpgËmëhntëhtt-Ré (Kohntarkosz-trilogian päätös) on tuttua ja ”turvallista” Magmaa hyvässä ja pahassa. Tuttua jopa siinä määrin että noin 50 minuuttisesta levystä suunnilleen puolet on kuultu erilaisina tulkintoina aikasemmilla Magma levyillä. Ëmëhntëhtt-Ré sovittaa uusiksi pätkiä levyiltä Hhai, Üdü Wüdü ja Attahk. Vanhat teemat on kuitenkin sovitettu saumattomaksi kokonaisuudeksi uusien sävellyksien kanssa ja jatkuvista deja-vu-hetkistä huolimatta Ëmëhntëhtt-Ré uusi ja palkitseva musiikillinen kokemus.

Levy ei tavoita ehkä aivan samaa intensiteettiä kuin Magman edellinen studiolevy K.A mutta on toisaalta hieman melodisempi levy. Vokaalit ovat keskeisemmässä roolissa kuin yhdelläkään Magman levyllä tähän mennessä ja laulajat ovat äänessä oikeastaan jatkuvasti. Laulusuoritukset ovat upeita, mutta toisaalta hieman kesyjä ajatellen Magman repertuaaria. Tällä levyllä ei kuulla vaikkapa Mekanïk Destruktïw Kommandöhilta tuttua demonista (hitlerimäistä?) kirkumista. Ëmëhntëhtt-Ré II:n rytminen chanttaus tosin kuulostaa upealta ja todella voimakkaalta.

Painotus vokaaleihin jättää myös instrumentit väkisinkin hieman varjoonsa. Levyn melodiset instrumentit kitarat (James Mc Gaw) ja koskettimet (Bruno Ruder & Emmanuel Borghi) lähinnä tuplaavat tai hieman aksentoivat laulajien melodialinjoja. Yhteissoitto on kuitenkin tiukkaa vaikkei kukaan instrumentalisti pääse erityisesti loistamaan. Itse pääkiho Christian Vanderin rumpalointia lukuunottamatta jonka jatkuvaan kekseliäisyyteen ja virtuoosimaisuuteen ei voi olla kiinnittämättä huomiota. Etenkin kun rummut on äänitetty nyt paremmin kuin Magman 70-luvun levyillä. Ei niin että tämänkään levyn soundit olisivat mitään todellista huipputasoa. Olisi hienoa kuulla joskus Magmaa aivan viimeisen päälle äänitettynä.

Kaiken kaikkiaan tuttuudestaankin huolimatta Ëmëhntëhtt-Ré on erittäin kunniakas julkaisu Magman hienolla uralla.

Parhaat biisit: Ëmëhntëhtt-Ré II ja Ëmëhntëhtt-Ré III.

(Huom! Alkuperäisen cd-julkaisuun kuuluu dvd jossa on tunnin mittainen, kohtalaisen mielenkiintoinen, ”kärpäsenä katossa” tyyliin toteutettu dokumentti nimeltä Phases levyn teosta.)

Arvosana: ****½


Magma: Félicité Thösz (2012)

felizite.jpgRumpali Christian Vanderin (s.1948) johtama Magma teki ensimmäisen koko pitkän studioalbumsa yli kahteenkymmeneen vuoden 2004 K.A. (Köhntarkösz Anteria):n myötä. Tämä jälkeen seurasi toinen suureellinen teos Ëmëhntëhtt-Ré vuonna 2009.

Félicité Thösz edeltäjiään pienimuotoisempi albumi paitsi kestoltaan niin myös yksinkertaisemman instrumentaationsa osalta. Levyllä kuullaan kyllä myös kitaraa ja vibraphonia, mutta pääosin instrumentaatio on rakennettu vain rumpujan, basson ja pianon varaan. Ja tietysti vokaalien. Vokaalit ovat nimittäin levyllä todella keskeisessä osassa ja laulua kuullaan melkein jatkuvasti. Ja mikäs siinä kun Magman omalla kobaian kielellä lauletut osuudet ovat niin erityisen upeita tällä kertaa.

Levyn 32 minuutista 28 uppoaa 10-osaiseen nimi-”suiteen”. ”Félicité Thösz” -suite on poikkeuksellisen iloista ja suorastaan riemukasta Magman musiikiksi. Tällä kertaa ei kuulla sotaisaa rummutusta tai aggressiivista kiljuntaa vaan musiikki ja laulu on erittäin sielukasta ja suorastaan mieltä ylentävän kuuloista. On suorastaan yllättävää miten intensiteetistään tunnettu Magman musiikki toimii näin hyvin myös leppoisissa tunnelmissa. Toki kontrastejakin löytyy, mutta ne ovat vähemmän jyrkkiä ja vähemmän raastavia tällä kertaa. Enemmän levyä luonnehtii esimerkiksi Stella Vanderin (s.1950) upeasti laulama ”Tëha” jota kauniimpaa ja toiveikkaampaa musiikkia on vaikea edes kuvitella.

Levy päättyy pitkästä eepoksesta irralliseen ”Les hommes sont venus” kappaleeseen jossa instrumentaationa on vain yksinkertainen kellopelin kilkutus, huilu ja kaiutetut vokaalit. Vaikutelma on hyvin stevereichmainen, mutta jotenkin silti niin täydellisesti Magma-universumiin sopiva.

Magman studiolevyt eivät ole koskaan olleet mitään hifistin unelmia, mutta Félicité Thösz soi varsin tasapainoisesti, erottelevasti ja luonnollisesti. Asiaa helpottaa tietenkin myös musiikin suht pelkistetty instrumentaatio joka helpottaa miksausprosessia.

Félicité Thösz on yksi Magman yksinkertaisimmista albumeista, mutta siitä huolimatta (vai jopa siksi?) myös yksi hienoimmista.

Parhaat biisit: ”Öhst”, ”Tëha”, ”Tsaï”

Arvosana: ****½


Magma: Rïah Sahïltaahk (2014)

riahsahiltaahk.jpgRïah Sahïltaahk on 24 minuuttinen EP-joka sisältää uude”n version alunperin 1001° centigrades -levyllä olleesta ”Rïah Sahïltaahk” -eepoksesta.

Christian Vanderin alkuperäinen sävellys ”Rïah Sahïltaahk” oli 21:45 kestävä teos joka on tässä uusintaversiossa paisunut 24 minuuttiseksi ja on samalla indeksoitu 8 eri osaan. Musiikki jatkuu silti tässäkin versiossa saumattomasti kappaleesta toiseen.

Sävellys-tasolla uusi ”Rïah Sahïltaahk” on hyvin samankaltainen kuin alkuperäinenkin, mutta sovituspuolelta löytyy sitten enemmän eroa. Siinä missä alkuperäissä versiossa erilaiset puhaltimet olivat keskeisessä roolissa ei uudessa versiossa niitä kuulla lainkaan. Puhaltimet on korvattu etenkin suuremmalla määrällä naisvokaaleja sekä vibraphonilla. Uuden version soundi on myös hieman akustisempi koska syntetisaattori on jätetty kokonaan pois ja sen tilalla kuullaan vain pianoa. Toisaalta uusi versio sisältää myös kipakkaa sähkökitarointia James MacGawlta siinä missä alkuperäinen ei sisältänyt lainkaan kitaraa. Vaikuttavimmin sähkökitara pääsee esiin uudessa atonaalisessa instrumentaalijaksossa nimeltä ”Ün zoïn glaö”.

Soundit ovat vuoden 2014 versiossa vähemmän yllättävästi parantuneet huimasti ja tämä onkin yksi Magman parhaimmalta kuulostavilta albumeista.

Jos eri tulkintojen erot pitäisi kiteyttää yksinkertaisella tasolla niin alkuperäinen kuulosta enemmän jazz-rockilta kun taas tämä uusi, riisutumpi versio, kuulostaa enemmän zeuhlilta eli Magman musiikilta sellaisena millaiseksi se kehittyi muutaman yhtyeen ensimmäisen hapuilavan vuoden jälkeen.

Remake-statuksensa johdosta Rïah Sahïltaahkia ei voi pitää erityisen tärkeänä Magma-julkaisuna, mutta musiikillisesti se on silti upeaa kuultavaa.

Parhaat biisit: ”Watseï kobaïa” ja ”Môm loïlë”

Arvosana: ****½


Šlaǧ Tanƶ (2015)

slagtanz.jpgŠlaǧ Tanƶ on 21 minuuttinen mini-albumi. Levy koostuu vain yhdestä pitkästä kappaleesta joka tosin on indexoitu levyllä kahdeksaksi saumattomasti toisiinsa liittyväksi osioksi. Ilmeisesti jo 70-luvulla Christian Vanderin säveltämä Šlaǧ Tanƶ ilmestyi Magman kiertueohjelmistoon vuonna 2009, mutta studioversiota saatiin odottaa yli viisi vuotta. Odotus palkitiin sillä Šlaǧ Tanƶ erittäin voimakasta musiikkia myös studioäänitteenä.

Siinä missä kaksi Magman edellistä julkaisua Félicité Thösz (2012) ja  Rïah Sahïltaahk (2014) olivat edustaneet yhtyeen hieman seesteisempää puolta on Šlaǧ Tanƶ paikoin hyvinkin aggressiivinen albumi ja tuo mieleen hetkittäin mieleen Mekanïk Destruktïw Kommandöhin militaristinen poljento ja toisaalta Attahkin energisen näkemyksen funkista ja soulista. Magma on itse kutsunut promootiotekteissään levyä jazz-metal-sinfoniaksi eikä tuo kuvaus aivan harhaanjohtava olekaan.

Tietystä sinfonisuudestaan huolimatta instrumentaatio levyllä on Magman musiikiksi suht niukka. Piano, basso ja rummut ovat pääosassa, mutta lisäksi kuullaan välillä myös Benoît Alziaryn vibraphonia sekä James MacGawin sähkökitaraa. Vokaaleilla on merkittävä rooli musiikissa, mutta ei niin korostuneesti kuitenkaan kuin parilla aiemmalla Magman julkaisulla.

Tuntuu että levy rakentuu vahvasti Philippe Bussonetin murisevien, mutta silti usein melodisten bassokuvioiden varaan. Toinen levyn kantava voima on yhtyeen kolme vokalistia Stella Vander, Isabelle Feuillebois ja Herve Aknin joista etenkin viimeksi mainitun dramaattinen baritoni dominoi levyä useassa kohtaa. Toisin kuin Félicité Thöszillä hetkittäin vaaka ei kuitenkaan kallistu Šlaǧ Tanƶilla ikinä liikaa laulajien varaan vaan bändin ote instrumentaalisesti on myös jatkuvasti vahva ja musiikki kompleksista. Vanderin tutun intensiivinen rumpalointi kautta levyn osoittaa ettei miehen voimat ja taidot ole ehtyneet lainkaan instrumentalistinakaan.

Šlaǧ Tanƶ on kompakti julkaisu ja sellaisenaan lähes täydellistä Magma-musiikkia.

Arvosana: ****½


Zess (2019)

zess.jpgZëss (tunnetaan myös nimellä Zëss: Le Jour Du Néant) on ranskalaisen vuonna 1969 perustetun Magman 14 studioalbumi (riippuen tosin hieman laskentatavasta).

Zëssin juuret ulottuvat 70-luvulle asti. Sävellys sai alkunsa Attahk-levyn sessioissa vuonna 1977. Livedebyyttinsä se sai karkeassa ja lyhyemmässä muodossa vuonna 1979. Sen jälkeen Zëss käväisi Magman keikkaseteissä aina silloin tällöin. Teos sai myyttisen maineen Magman pääkiho Christian Vanderin haastatteluiden perusteella joissa hän välillä ilmoitti että lopullinen Zëss tulee olemaan useita tunteja kestävä spektaakkeli ja toisaalta erityisesti painotti sitä että kyseisen levyn ilmestyminen tarkoittaisi myös Magman loppua….

Arvosana: ****½

Lue koko arvostelu täältä

 


Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

 

Muut levyarviot löydät täältä.

fb_cta
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: