Country Life on vuonna 1970 perustetun Roxy Musicin neljäs studioalbumi.
Country Life on mainiota jatkoa samalta kokoonpanolta joka teki Roxy Musicin edellisen levyn, mestarillisen Strandedin (1973). Tyylillisesti Country Life jatkaa melko pitkälti edeltäjänsä linjoilla, mutta on laadullisesti kuitenkin epätasaisempi ja toisaalta musiikillisesti suoraviivaisempi.
Levy alkaa raivoisan intensiivisesti pauhaavalla eeppiselle rock-raidalla ”The Thrill Of It All”. Sovitukseltaan pieniä yksityiskohtia täyteen ahdettu kappale jyrää eteenpäin Johnny Gustafsonin upean bassottelun eteenpäin potkimana hetkeksikään hellittämättä kuin rekka ilman jarruja. ”The Thrill Of It All” onkin nimensä mukaisesti sykähdyttävää ja jännittävää kuunneltavaa.
Parin hieman keskinkertaisemman rallin jälkeen Country Life tarjoilee yhden Roxy Musicin hienommista kappaleista, vokalisti Bryan Ferryn ja kitaristi Phil Manzaneran sävellys ”Out Of The Blue” jossa Andy Mackayn kolmen nuotin pahaenteinen oboe-riffi näyttelee keskeistä roolia. Manzaneran kitarointi on myös upeaa, mutta jää väkisinkin hieman varjoon kun virtuoosimainen Eddie Jobson päästetään biisin lopussa irti viulunsa kanssa. Jobsonin villi viulu-iloittelu on erittäin päräyttävää kuultavaa ja päättää biisin upeasti elektronisen efektin myötä joka ikään kuin räjäyttää kappaleen tuusan nuuskaksi eetteriin. Livenä ”Out Of The Blue” toimi vielä studiovastinettan tehokkaammin. Etenkin seuraavana vuonna kun juuri hajonneen King Crimsonin John Wetton liittyi bändiin ja pääsi murisuttamaan bassoaan kappaleessa oikein kunnolla. Täytyy tosin sanoa että eipä Johnny Gustafsonin alkuperäisessä funkahtavassa bassoraidassakaan mitään vikaa ole. Päin vastoin! ”Out Of The Bluen” livevetoja lähemmäs progressiivisen rockin ydintä Roxy Music ei tainnut koskaan päästä (tai joutua?).
Levyn kolmas kohokohta on Mackayn ja Ferryn yhdessä säveltämä kohtalokas balladi ”Bitter-Sweet” joka on sitä Ferryn ydinmehua. ”Bitter-Sweet” on juuri sellainen kappale joita Ferry on kuin tehty laulamaan. Näiden kappaleiden tunnelma on yleensä nimenomaan katkeransuloinen ja tällä kertaa tämä tunnelma väännettiin rautalangasta jopa kappaleen nimeen asti. Edellisen levyn kohokohdassa ”Song For Europella”, jonka sisarteos ”Bitter-Sweet” tavallaan on, Ferry lauloi lopussa patetiaa puhkuen ranskaksi. ”Bitter-Sweetissä” loppupuolella hän päästelee menemään ronskisti saksaksi artikuloiden. Hyvä temppu kannatta tehdä kahdesti etenkin jos siihen osaa lisätä uuden kierteen. Roxy Music osasi ja homma toimii komeasti.
Saksaksi Ferryn ”Bitter-Sweet” -tekstit käänsi levyn melko rujossa kannessa esiintyneet naiset eli Can -yhtyeen kitaristi Michael Karolin sisko Constanze Karoli ja saman krautrock-gurun tyttöystävä Eveline Grunwald. Kannessa naiset esiintyvät säikähtäneen näköisinä lähes ilkosillaan läpinäkyvissä alusvaatteissa ja erittäin räikeästi meikattuina. Yksi selitys kannella on ollut: ”They are meant to be fashion models that have run away from an estate, and caught in the headlights of a car.” Ok… mikä siinä sitten. Puritaanisessa Amerikassa moinen ei tietenkään mennyt läpi ja Country Life julkaistiin siellä varsin kummallisen kansiversion kera. Amerikkalaisen version kannessa on nimittäin vain puska. Siis ihan oikea puska eli pensas eikä mitään läpinäkyvistä pikkuhousuista tursuavaa tavaraa. Ja kannen pensas on itseasiassa sama jonka edessä originaalissa kannessa Karoli ja Grunwald nakuilevat.
Vaikka Country Life on Rocy Musicin tähän mennessä tavanomaisin levy on mukaan päässyt yksi todellinen kummajainen. Keskiaikaisen kirkkomusiikin mieleen tuova Ferryn säveltämä ”Triptych” kuulostaa nimittäin lähes Gentle Giantilta nokkahuiluineen ja cembaloineen. Erikoinen kappale ei toimi ihan saumattomasti, mutta on ehdottomasti kiinnostava ja rohkea kokeilu Roxy Musicin kaltaiselta rock-bändiltä. Roxy Musicin ollessa kyseessä on vaikea sanoa miten tosissaan kappale on tehty, mutta viis siitä kun se kerran hyvältä kuulostaa.
Hyvä esimerkki Country Lifen kontrasteista on se miten sujuvasti levy siirtyy ”Triptychin” hartaista tunnelmista erittäin riettaasti rokkaavaan ”Casanovaan”. Tämä vastaikkain asettelu jollain kummalla tavalla saa molemmat ääripäät tuntumaan herkullisimmilta.
Not a glimmer
Now you’re nothing
But second hand
In glove
With second rate now
Now you’re flirting
With heroin
Or is it cocaine?
Casanova
Monet tuntuvat nostavan levyn erityiseksi helmeksi päätösraita ”Prairie Rosen”, mutta itse en saa siitä oikein mitään irti Gustafsonin hienon bassonsoiton lisäksi. Kyseessä on suht keskinkertainen rokkibiisi.
Country Lifen myötä Roxy Musicin levylle on eksynyt ensimmäistä kertaa muutama aika yhdentekevä kappale joista pahimpana esimerkkinä mainittakoon bluesahtava ”If It Takes All Night” joka kapakkapianoineen tuo hieman mieleen jopa ELP:n huumorikappaleet, mutta Roxy Music ei osaa lopettaa ajoissa ja venyttää kappeleen kolmiminuuttiseksi kun ELP sentään ymmärsi yleensä pitää nämä kappaleet tiivinä pariminuuttisina ralleina.
Epätasaisuudestaan huolimatta Country Life jää selkeästi voiton puolelle sillä sen parhaat palat ovat niin herkullisia. Noin puolet levyn kymmenestä kappaleesta on aivan priimaa kun taas oppupuoliskon tasonvaihtelee ihan kelvollisesta suht väsyneeseen. Country Life kuitenkin valitettavasti ennusti Roxy Musicin tulevaisuutta siinä mielessä että tästä eteenpäin levy levyltä niiden hienojen kappaleiden määrä väheni kunnes 70-luvun lopulla niitä ei syntynyt enää lainkaan. Muutaman vuoden ajan Roxy Music oli kuitenkin täydellinen artrock-bändi ja sen jäsenet ovat sittemmin jättäneet progressiiviseen musiikkiin rikkaan jäljen myös kiinnostavien soolouriensa puolesta.
Parhaat biisit: ”The Thrill Of It All”, ”Out Of The Blue”, ”Bitter-Sweet”, ”Casanova”, ”A Really Good Time”
Arvosana: ****
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet:
Bryan Ferry: vokaalit, koskettimet, huulihappu John Gustafson: basso Eddie Jobson: jouset, koskettimet Andy Mackay: oboe, saksofoni Phil Manzanera: kitara Paul Thompson: rummut
Tuottajat: Chris Thomas, John Punter, Roxy Music
Levy-yhtiö: Island
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti