Tarinan kertoja ei nähnyt kohtalokkaan yön jälkeen viulisti Erich Zannia koskaan. Hän oli tutustunut erikoiseen, ikääntyneeseen, kauhtuneen salonkiorkesterin viulistiin kuultuaan tämän soiton kantautuvan oman asuinrakennuksensa ullakkohuoneesta. Toismaailmallinen musiikki ei tuntunut noudattavan mitään nuoren metafysiikan opiskelijan tuntemia harmonian lainalaisuuksia, vaan etenevän täysin omalakisesti. Kohtalokkaana yönä musiikki paljastui Zannin keinoksi pitää ikkunasta yöisin sisään tunkeutuva, kylmän ja arvoituksellisen avaruuden lonkerohirviö aisoissa.
Belgialaisen RIO-orkesterin Univers Zeron paras levy ”Ulkopuoliset” tai ”Nuo, jotka tulevat rajan takaa” on saanut innoitusta H.P. Lovecraftin kertomuksista. Improvisoitu kappale ”La Musique D’Erich Zann” tekee selvimmin kunniaa Lovecraftille, sillä se on saanut nimensä samannimisestä novellista. Muutenkin musiikki tuntuu selvästi kurottavan outoon ja pelottavaan tuonpuoleiseen, hakevan innoitusta toismaailmallisesta musiikista.
Kun etsin tämän Viikon Teoksen taustoja netistä, kauhuteema tuli minulle jonkinasteisena yllätyksenä. Minulle Univers Zeron harmoniamaailma kuulostaa itse asiassa aika tutulta, ja puupuhallinvoittoisessa instrumentaatiossa on paljon lämpöä dissonoivasta harmoniamaailmasta huolimatta. Harmoniatkin liikkuvat Stravinskyn varhaisen kauden tonaalisuuden rajoja koettelevissa tunnelmissa; ne ovat selvästi perinteisempiä kuin vaikka Thinking Plaguen tai Henry Cow’n RIO-ilmaisu. Toisaalta vuonna 1981 ilmestynyt levy on varmasti hätkäyttänyt niitä harvoja onnekkaita, jotka sen silloin kuulivat. Levy ei ehkä uudistanut rock-musiikin kenttä samalla vimmalla kuin samana vuonna ilmestynyt King Crimsonin Discipline-levy, mutta on kiistatta hieno kokonaisuus, joka ei jätä toivomisen varaa.
Lue myös: Levyarvio: Univers Zero – Ceux Du Dehors (1981)
RIO-musiikin perinteelle uskollisesti suurin osa levyn musiikista on läpisävellettyä, ja erittäin kurinalaisesti soitettua. Harmonisesti se kurottaa samanaikaisesti ajassa eteenpäin ja taaksepäin varhaisen Stravinskyn, Orffin ”Carmina Buranan” ja miksei myös Holstin ”Planeettojen” tapaan. Temaattisesti musiikki seuraa rock- ja jazz-musiikin riffiperustaista kirjoitustapaa, sillä se rakentuu toistuvien, usein rytmisesti monimutkaisten kuvioiden varaan. Nämä eivät kuitenkaan kuulosta päälleliimatuilta, vaan tuntuvat noudattavan sisäistä logiikkaa, joka pitää kuulijan otteessaan siitä huolimatta, että suuria teemoja ei välttämättä kuulla.
Tämä levy on yksi monista tuttavuuksista, johon olen saanut tutustua tämän ryhmän kautta. Toivottavasti ”kirjakerhon” tämänkertainen istunto innostaa sinutkin kuuntelemaan tämän levyn jos se on toistaiseksi jäänyt huomiotta.
Kirjoittaja: SAKU MANTERE
Muut Viikon teos -sarjan osat löydät täältä.
Pienemmät Purot 