Levyarvio: North Sea Radio Orchestra / John Greaves / Annie Barbazza – Folly Bololey: Songs From Robert Wyatt’s Rock Bottom (2019)

Robert Wyatt, yksi progressiivisen musiikin rakastetuimmista hahmoista, julkaisi ylistetyn ja hyvin omaperäisen sooloalbuminsa Rock Bottom vuonna 1974. Wyatt oli halvaantunut vyötäröstä alaspäin vain hieman ennen mestariteoksensa julkaisua. Osittain tästä syystä (myös Wyattin esiintymispelko liittyy asiaan) Wyatt on keikkaillut vuoden 1974 jälkeen hyvin hyvin harvoin. Ja koska Wyatt julisti vuonna 2014 siirtyneensä viettämään ansaittuja eläkkepäiviä ovat mahdollisuudet kuulla hänen musiikkiaan livenä heikentyneet entisestään. Tähän ongelmaan tarjosi osittaista helpostusta North Sea Radio Orchestra joka soitti vuonna 2019 muutaman keikan esittäen Wyattin musiikkia. Folly Bololey – Songs From Robert Wyatt’s Rock Bottom on taltiointi ensimmäiseltä noista keikoista. Folly Boloneylla kuullaan Rock Bottom kokonaisuudessaan ja neljä muuta Wyattin kappaletta.

Klassisesti koulutetun säveltäjä/multi-instrumentalisti Craig Fortnamin johtama ”kamarirock”-bändi North Sea Radio Orchestran on julkaissut aiemmin neljä studiolevyä ja tämä yhdessä ex-Henry Cow -basisti John Greavesin ja italialaisen jazz-laulaja Annie Barbazzan (s.1993) kanssa tehty Folly Bololey – Songs From Robert Wyatt’s Rock Bottom on yhtyeen ensimmäinen livejulkaisu.

nsro.jpg
North Sea Radio Orchestra. Graig Fortnam etualalla.

Folly Bololey on siis cover-levy. Ja cover-levyt ovat tietenkin kyseenalainen konsepti minkä tahansa genren bändille, mutta erityisesti progressiivisen yhtyeen kohdalla on helppo ihmetellä että miksi vaivautua, miksi ette tee omia kappaleita. Mutta lopulta kyse on tietenkin siitä tekeekö homman hyvin vai ei.

Mikä sittten tekee cover-biisistä hyvän tai ylipäätänsä tekemisen arvoisen? Tähän on vaikea vastata yksiselitteisesti. Alkuperäiselle uskollinen tulkinta voi olla etenkin konsertissa ihan validi ratkaisu, mutta levylle taltioidessa ainakin itse odotan enemmän. Paljon enemmän. Minusta tärkeää on viedä versioitu kappale aivan uusi vesille ja helpointa tämä on tietenkin silloin kun coveria tekevä yhtye toimii eri genren parissa kuin coveroitava artisti.

North Sea Radio Orchestran tulkitessa Robert Wyattin musiikkia asia ei ole aivan näin selvä sillä ainakin laajasti ajatellen sekä coveroinnin kohteena oleva Wyatt että NSRO ovat molemmat progressiivisen rockin piiriin kuuluvia yhtyeitä. Tosin kummankaan musiikkia ei voi missään nimessä kutsua tyypilliseksi progeksi. Robert Wyattin musiikki on eklektinen sekoitus jazzia, psykedeliaa, dadaistista huumoria, poliittista sanomaa ja ties mitä muuta ja NSRO taas toimii enemmän taidemusiikista ammentavan lähes kamarimusiikkimaisen yleensä varsin hillityn ilmaisun parissa.

greaves_barbazzo.jpg
John Greaves ja Annie Barbazzo

Fortnamin sovitukset pysyttelevät suhteellisen uskollisina Wyattin alkuperäisillä versioille, mutta Folly Boloneyn hyvin erilainen kamarimusiikkimainen instrumentaatio tekee riittävästi pesäeroa alkuperäiseen nähden. Tässä auttaa omalta osaltaan myös vokaalien jakaminen Barbazzon, Greavesin William D. Draken kesken. Barbazzon koulutettu ääni tuntuu hetken aikaa oudolta Wyattin hieman nukkavierussa maailmassa, mutta istuu lopulta kappaleisiin oikein hyvin. Etenkin kun Greavesin hieman nuhruinen ja lämmin baritoni ääni toimii mainiosti Barbazzon äänen vastaparina. Ja kun Greavesista puhutaan on tässä välissä todettava että hän on edelleen hienossa vedossa myös basistina. Greavesin muhevasti soivat mutkikkaat bassokuviot tekevät vaikutuksen etenkin kappaleessa ”Little Red Riding Hood Hit The Road”. Greaves soittaakin bassokitara-osuudet kautta levyn.

NSRO on mukana levyllä seitsemän henkisellä kokoonpanolla. Instrumentaatioon kuuluu rumpujen, urkujen ja kitaran ohella mm. fagotti, viulu, sello ja klarinetti. Levyn sointi on siis paitsi puoli akustinen niin myös hyvin monipuolinen ja rikas. Tyylillisesti musiikki kuulostaa kamarimusiikin, kansanmusiikin ja rockin saumattomalta yhdistelmältä. Levyn soundi on lämmin, kotoisa ja puoleensa vetävä eli juuri täydellinen canterbury-henkiselle proge-levylle.

Pääosin yhtye soittaa hillityn hiljaa, mutta intoutuu myös riehakkaampiin revittelyihin kuten kappaleessa ”Alifie” jossa rumpali Cheb Nettles (soittaa myös Gongissa) ja Greaves päästetään kunnolla irti. Kaksikko muodostaakin mainion rytmiryhmän vaikkei yhteisiä soittotunteja takana lieneekään montaa.

Upean Rock Bottom -kokonaisuuden jälkeen kuullaan vielä neljä muuta kappaletta Wyattin uran varrelta. The British Road ja ”Maryan” ovat Wyattin sävellyksiä, kun taas ”Shipbuilding” on alunperin Clive Langerin ja Elvis Costellon Wyatt tekemä kappale. Kyseinen kappale saavutti jopa pientä menestystä sinkkulistoilla vuonna 1982. Nelikon täydentää Wyattin vanhan yhtyeen Matching Molen kappale ”O Caroline.


Muita vuoden 2019 levyjen arvosteluja löydät täältä >


Harvasta cover-versiosta uskaltaa sanoa että se on parempi kuin originaali, mutta Folly Boloneylla kuultava Fortnamin laulama versio ”The British Roadista” on kuitenkin niin upea että väittäisin sen jopa päihittävän Wyattin alkuperäisen. Kappale on peräisin vuoden 1985 Old Rottenhat -levyltä. Mielestäni sen suht synteettinen lo-fi instrumentaatio/soundit eivät oikein tehneet oikeutta sävellyksen koko potentiaalialille. NSRO:n tulkinta on sovituksellisesti rikkaampi, orgaanisen ilmava, mutta silti tuhti. NSRO versioi ”The British Roadin” jo vuoden 2016 studiolevyllään Dronne. Folly Bololeyn versio on suht uskollinen tuolle sovitukselle, mutta mielestäni vielä onnistuneempi kaikessa eloisuudessaan.

Myös Greavesin karismaattisesti laulama ”O Caroline” toimii todella hyvin ja on huomattavasti täyteläisempi versio kuin Matching Molen hieman ohkaisesti soiva originaali.

Onko Folly Bololeyn tulkinnat sitten parempia kuin Rock Bottomin alkuperäiset versiot? No ei tietenkään. Mikään ei voi päihittää alkuperäisen Rock Bottomin maagisuutta, mutta erittäin kunnioitettavan vaihtoehtoisen näkemyksen Folly Bololey Wyattin upeista kappaleista tarjoaa. Folly Boloney on paitsi erinomainen cover-levy, myös loistava konserttitaltiointi. Wyatt itse tuntuu olevan kanssani samaa mieltä sillä hän totesi alkuperäisestä konsertista näin: “This concert is a beautiful event for me. These musicians seem to have really grasped what my songs are about; but at the same time, created an entirely fresh way of putting the music together.”

Parhaat biisit: ”Little Red Riding Hood Hit The Road”, ”Alifie”, Little Red Robin Hood Hit The Road”, ”The British Road”, ”O Caroline”

Arvosana: ****½

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet:

  1. Sea Song 5:54
  2. A Last Straw 5:27
  3. Little Red Riding Hood Hit The Road 5:03
  4. Alifib 7:44
  5. Alifie 5:19
  6. Little Red Robin Hood Hit The Road 5:17
  7. The British Road 6:25
  8. Maryan 5:41
  9. Shipbuilding 4:47
  10. O Caroline 5:09

 

Tuottajat: Graig Fortnam

Levy-yhtiö: Dark Companion


 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: