Levyarvio: Rick Wakeman – The Six Wives of Henry VIII (1973)

The Six Wives of Henry VIII:a pidetään usein kosketinsoittaja Rick Wakemanin ensimmäisenä soololevynä.Itseasiassa se että pitääkö tämä paikkaansa on hieman näkökulmakysymys. Wakemanin nimellään nimittäin julkaistiin jo vuonna 1971 Piano Vibrations niminen albumi jossa Wakeman soittelee studiomusiikkojen kera cover-biisejä. Wakeman ei kyseistä albumia omaksi debyytikseen noteeraa ja ainakin The Six Wives of Henry VIII:a voidaan pitää ensimmäisenä Wakeman -levynä joka sisältää originaalia musiikkia.

Ja erittäin hienosta musiikista onkin kyse! Siinä missä kosketinsoittaja Keith Emersonilla oli mahdollisuus loistaa valokeilassa kaikilla kolmihenkisen ELP:n levyillä Rick Wakeman jäi viisihenkisessä Yesissä väkisinkin hieman syrjään, tehden ”nöyrästi” työtä osana tiimiä kitaristi Steve Howen haaliessa suurimman osan yhtyeen instrumentaalisesta soolo-tilasta. The Six Wives of Henry VIII:lla Wakeman päästääkin sitten vikkelät sormensa todella vapaaksi ja antaa lopultakin todellisen haasteen Emersonille taistelusta proge-maailman kosketinsoittajakuninkuudesta. Wakemanin sooloilu levyllä onkin vaikuttavaa kuultavaa ja pääosin jopa varsin hyvällä maulla toteutettua. Ja mikä tärkeintä levy ei perustu vain Wakemanin virtoosimaiseen tilutteluun laajalla kosketinsoitin arsenaalilla (mukana mm. flyygeli, Hammond, Mini-Moog, cembalo, RMI sähköpiano ja Mellotron) vaan kappeleet joita Wakeman levyllä sävelsi ovat oikeasti laadukkaita.

wakeman_1973.jpg

Levyllä on kuusi vauhdikkaasti soivaa ja enimmäkseen varsin rokkaavaa proge-instrumentaalia. Wakemanin koskettimet ovat luonnollisesti pääosassa jokaisessa kappaleessa, mutta muutamassa kappaleessa on mukana myös sähkökitaristi. Steve Howe vierailee aloitusraita ”Catherine Aragonissa” jossa on mukana myös Yesin alkuperäinen rytmiryhmä Bill Bruford ja Chris Squire. Bruford soittaa myös yhdessä evyn kohokohdista eli letkeästi svengaavassa ”Anne Boleyn ’The Day Thou Gavest Lord Hath Ended” minkä lisäksi Brufordin seuraaja Yesissä Alan White kannuttelee kolmessa kappaleessa. Levyn kolmantena rumpalina toimiva Barry De Souza soittaa yhden kappaleen. Muina muusikkoina levyllä kuullaan mm. Wakemanin vanhoja Strawbs -tovereita Dave Lambertia ja Dave Cousinsia (sähköbanjo!). Levy käyttää onnistuneesti myös muutamass kappaleessa sanatonta vokalisointia muutamalta laulajattarelta. Six Wivesin yksi vahvuuksista onkin tehokkaiden, mainioita melodisia koukkuja ja särmikkäitä kosketinsoitinriffejä, sisältävien biisien lisäksi laadukas taustamuusikkoporukka. Tämä ei Wakemanin myöhemmällä uralla todellakaan ollut mikään itsestään selvyys. Hänen rytmiryhmänsä olivat etenkin usein varsin puisevia. Osittain tosin ehkä Wakemanin rytmisesti pökkelöiden sävellysten takia. Tällä levyllä tuota ongelmaa ei kuitenkaan ole vaan sävellykset ovat myös rytmisesti sähäköitä ja notkeita.

The Six Wives of Henry VIII on, kuten merkittävä osa Wakemanin myöhemmistäkin levyistä, konseptialbumi. Kuten nimestä varsin selväksi käy teemana on 1500 luvulla eläneen Englannin kuninkaan Henry VIII:n vaimot. Omien sanojensa mukaan Wakeman pyrkii kuvailemaan musiikillaan näiden enimmäkseen traagisia kohtaloita kokeneiden naisten luonteenpiirteitä. Itselleni tämä puoli ei kappaleista kyllä välity rehellisesti sanottuna lainkaan ja koko konsepti tuntuu päälleliimatulta. Ehkä aihe kuitenkin inspiroi oikeasti Wakemania. Väliäkö tuolla. Kappaleet ovat joka tapauksessa hyviä.

Kaiken kaikkiaan 36 minuuttinen albumi on todella vahva ja tasainen kokonaisuus. Muutama kappale nousee hieman yli muiden, mutta materiaali on kauttaaltaan laadukasta. Levyn kruunaa tehokkaasti toimivat soundit. Wakemanin koskettimet soivat kipakasti, mutta matalat taajuudetkin soivat sopivan tuhdisti.

Kaikkien yllätykseksi The Six Wives of Henry VIII:stä muodostui lopulta valtava menestys. Levy-yhtiö oli odottanut 12-50000 kappeleen myyntiä, levy myikin miljoonia kappaleita (joidenkin lähteiden perusteella jo 15 miljoonaa mitä en kyllä henkilökohtaisesti jaksa uskoa todeksi) ja teki Wakemanista vähäksi aikaa suoranaisen supertähden. Itseasiassa Six Wives myi enemmän kuin yksikään Yesin albumi joten ei ollut ihme että Wakeman ei arastellut lähteä bändistä 1974 toukokuussa kun bändin viimeisin albumi Tales From Topographic Oceans (joulukuu, 1973) ei ollut miellyttänyt häntä tyylillisesti. Maailma oli auki Wakemanille. Valitettavasti hänen soolodiscografiastaan muodostui lopulta todella epätasainen eikä Wakeman koskaan lunastanut todella tämän hienon esikoisalbumin lupausta.

Parhaat biisit: ”Catherine of Aragon”, ”Anne Boleyn ’The Day Thou Gavest Lord Hath Ended”, ”Catherine Parr”

Arvosana: ****½

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet:

A-puoli

1. ”Catherine of Aragon” 3:44
2. ”Anne of Cleves” 7:53
3. ”Catherine Howard” 6:35

B-puoli

1. ”Jane Seymour” 4:46
2. ”Anne Boleyn ’The Day Thou Gavest Lord Hath Ended'” 6:32
3. ”Catherine Parr”

Muusikot:

Rick Wakeman: koskettimet Bill Bruford: rummut Ray Cooper: perkussiot
Dave Cousins: sähköbanjo Chas Cronk: basso Barry de Souza: rummut Mike Egan: kitara Steve Howe: kitara Les Hurdle: basso Dave Lambert: kitara Laura Lee: laulu Sylvia McNeill: laulu Judy Powell: laulu Frank Ricotti: perkussiot Chris Squire: basso Barry St. John: vokaalit Liza Strike: vokaalit Alan White: rummut Dave Wintour: basso

Tuottajat: Rick Wakeman

Levy-yhtiö: A&M


 

Mainokset

One thought on “Levyarvio: Rick Wakeman – The Six Wives of Henry VIII (1973)

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: