Levyarvio: Renaissance – Ashes Are Burning (1973)

Ashes Are Burning on vuonna 1969 perustetun Renaissancen neljäs studiolevy.

Renaissancen historia on sen verran mutkikas että Ashes Are Burningilla ei soita enää yhtäkään alkuperäiseen yhtyeeseen kuulunutta jäsentä. Bändin rakastetuin ydinkokoonpano oli kasassa ensimmäistä kertaa edellislevyllä nimeltä Prologue ja sama nelikko Annie Haslam (vokaalit), Jon Camp (basso, akustinen kitara), John Tout (koskettimet) ja Terrence Sullivan (rummut) soittaa myös Ashes Are Burningilla. Hieman erikoisesti pisin historia bändin parista löytyy kahdelta ulkojäseneltä säveltäjä Michael Dunfordilta ja runoilija Betty Thatcherilta jotka yhdessä ovat vastuussa koko  levyn musiikista ja sanoituksista yhtä kappaletta lukuunottamatta. Molemmat osallistuivat jo vuoden 1970 Illusion levyn tekemiseen, mutta eivät ole bändin varsinaisia jäseniä. Dunford liittyi bändiin virallisesti seuraavan albumin myötä. Ainoa biisi jota Dunford ei ollut Ashes Are Burningilla säveltämässä on ”On The Frontier” joka on Renaissancen perustajajäsen Jim McCartyn käsialaa. Joka siis ei ollut enää bändin jäsen tässä vaiheessa. Sekavaa? Hieman! Ashes Are Burning on siis hyvin harvinainen proge-levy jossa kaikki materiaali on jonkun muun kuin bändin jäsenten kirjoittamaa.

renaissance_1973.jpg
Renessanssi on iloinen asia.

Ashes Are Burning on selvästi Renaissancen uran toistaiseksi onnistunein albumi ja aloitti yhtyeen kolmen levyn mittaisen kultakauden. Levy yhdistelee sujuvasti vaikutteita niin folkin kuin klassisen musiikin suunnalta (suoria lainauksiakaan ei karteta). Puoliakustinen soundi oli tärkeä osa jolla Renaissance erottautui muista progebändeistä. Ja akustisuus korostui etenkin juuri tällä Ashes Are Burning levyllä. Sähkökitaroiden ja synterisaattoreiden sijasta pääosassa on John Toutin klassiseen tyyliin soittama piano ja oopperalaulua opiskelleen Annie Haslamin vaikuttava, heleä mutta silti voimakas, viisioktaavinen lauluääni. Tout käyttää hillitysti myös syntetisaattoreita, mutta pysyttelee ilahduttavasti ensimmäkseen pianossa mikä oli harvinaista 70-luvun alun rock-bändeille. Ja no oikeastaan minkä tahansa aikakauden rock-bändeille.

Vaikka Renaissance ottaa paljon vaikutteita folkin suunnalta yhtyeen musiikin suureellinen sinfonisuus tekee selvää hajurakoa folk-skeneen. Rockmaista potkua sointiin tuo Jon Campin hyvin chrissquiremainen basson soitto sekä tietenkin Sullivanin suht suoraviivainen rumpalointi. Camp bassoineen saakin hyvin tilaa sillä sähkökitaraa levyllä kuullaan vain levyn päättävässä nimikappaleessa jossa Wishbone Ashista tuttu vieraileva kitaristi Andy Powell pääsee vinguttelemaan pitkän kitarasoolon.

Levyn aloittavassa väkevässä ”Can You Understandissa?” sekä albumin kokokohdaksi nousevassa ihastuttavassa luontoa juhlistavassa proge-folk -hymnissä ”Carpet Of The Sun” kuullaan myös 22 henkistä jousi – ja puupuhallinorkesteria. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Renaissance käytti orkesteria apunaan. Seuraavalla kahdella levyllä rock-bändin ja sinfoniaorkesterin yhdistelmästä tuli suoranainen tavaramerkki yhtyeelle. 

Edellä mainittujen kappaleiden lisäksi 12 minuuttinen nimibiisi Powellin kitaroiden kera on myös varsin vaikuttava kappale, mutta on toisaalta myös levyn kappaleista tyypillisintä progerokkia eikä tunnu siksi ihan niin omaperäiseltä kuin levyn muu materiaali. Kappaleesta tuli kuitenkin merkittävä osa Renaissancen konsertteja ja se venyi usein livenä yli 20 minuuttiseksi eri bändin jäsenten saadessa pitkiä soolo-osuuksia.

Ashes Are Burning oli bändin tähän mennessä menestynein levy, mutta yhtye pysyi yhä lähinnä kulttitason nimenä vaikka pääsikin esiintymään parhaimmillaan jopa tuhansien ihmisten konserttiyleisöille. Ashes Are Burning on alusta loppuun nautittavaa kuunneltavaa, mutta aivan mestaritasolle se ei missään vaiheessa yllä.

Parhaat biisit: ”Can You Understand?”, ”Carpet Of The Sun”, ”Ashes Are Burning”

Arvosana: ****

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet:

A-puoli

1. ”Can You Understand?” 9:51
2. ”Let It Grow” 4:14
3. ”On the Frontier” 4:55

B-puoli

4. ”Carpet of the Sun” 3:31
5. ”At the Harbour”
6. ”Ashes Are Burning” 11:20

Bändi:

Annie Haslam: vokaalit John Tout: koskettimet, taustavokaalit Jon Camp: basso, sähkökitarja ja akustinen kitara, vokaalit Terence Sullivan: rummut, perkussiot, taustavokaalit

Muut muusikot:

Michael Dunford: akustinen kitara Andy Powell: sähkökitarasoolo kappaleessa 6 Richard Hewson: jousisovitukset kappaleissa 1 ja 4.

Tuottaja: Dick Plant ja Renaissance

Levy-yhtiö: Sovereing / EMI


 

Mainokset

One thought on “Levyarvio: Renaissance – Ashes Are Burning (1973)

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: