Sarja: Peter Hammill – Osa 5: Losing Faith in Words

Peter Hammillin 1970- luku päättyy kokeellisissa tunnelmissa. Jos genre-nimitystä haetaan, niin osuvinta olisi puhua jonkinlaisesta artrockista. Tässä suhteessa levyt Future Now (-78), pH7 (-79) ja Black Box (-80) muodostavat varsin yhtenäisen sarjan paitsi yleistunnelman, niin myös orkestraation suhteen. Yksi syy tälle on, että kaikilla kolmella levyllä Hammill hoitaa miltei kaikki soittimet itse, kahdella viimeksi mainitulla myös rummut.


Future Now (1978)

futurenow.jpgHammillin seitsemäs, Future Now äänitettiin ja julkaistiin pian Van Der Graaf Generatorin hajoamisen jälkeen. Vierailevia muusikoita on ainoastaan kaksi, Graham Smith (viulu) ja David Jackson (foni). Tällä samalla kokoonpanolla toteutetaan myös seuraavana vuonna julkaistu pH7.

Future Now on sekoitus vanhaa ja uutta. On Rikki Nadirin (PH:n alter ego) punk-asennetta kuten ”Pushing Thirty” ja rockmaailman fanikulttuuria raadollisesti kuvaileva ”Energy Vampires”. On sovituksellisesti luovia kokeiluja kuten ”Motorbike in Africa” ja ”The Cut”, joka on ehdottomasti yksi levyn mielenkiintoisimmista tekeleistä. Sävellys rakentuu moniäänisen laulun ja akustisen kitaran varaan saaden taustalle kovalla otteella soitetun sähkökitaran. Myös Rolandin beatbox ja erilaiset efektikokeilut tuovat biisin äänimaailmaan absurdin lisänsä.

Huolimatta kokeilevasta yleissävystä, levyltä löytyy myös tutumpaa ja melodisempaa Hammillia kuten ”Trappings”, ”Mousetrap (Caught In)” ja ”If I Could”, joka olisi tekstin ja tunnelmansa puolesta sopinut mainiosti myös edelliselle Over- albumille. Vaikka kaikki kolme ovat varsin ansiokkaita tekeleitä, en voi olla häiriintymättä jonkinasteisesta itsetoistosta laulutyylin ja melodiarakenteiden suhteen. Välillä tuntuu kuin Hammill ei olisi itsekään selvillä mihin suuntaan loisteliaan ja intiimin Over -levyn jälkeen tulisi kulkea. Tämä ambivalenssi lienee myös taiteilijan itsensä tiedossa, sillä levyn kannessa hän esiintyy Janus-kasvoisena hahmona, jolta parta on leikattu vain toiselta puolen kasvoja kuin viestiäkseen: puolet vanhaa, puolet uutta.

Henkilökohtaisesti levyn innostavin anti löytyy edellä mainituista artrock-kokeiluista. ”The Cut’n” lisäksi yksi suosikeistani on ”Second Hand”, jossa Jacksonin fonit kuljettavat upeasti kohti bowie-henkistä tunnelmaa. Levyn ehdoton yllätysmomentti kuullaan kuitenkin raidalla ”Mediaval”. Kyse on keskiaikaista kirkkolaulusävyä imitoiva vokaalisävellys, jonka teksti vie kuulijan tuttuun hammillmaiseen elämänkatsomukselliseen pessimismiin.

”Oh, God’s gone from the cathedral,

a different power now holds sway,

we can pack them up in the history books

but the Middle Ages won’t go away.

And the answer to our prayers is a Valium by the bedside,

now we follow the pundits on TV,

now we put our faith in Science and progress

and only have us upon our knees.

And those who are strange are still locked in asylums

and a sterile Pope proscribes the Pill

and those who are rich are still getting richer

and those who are poor still foot the bill.

And God lives in underground silos,

hanging on for Judgement day;

if we don’t open our eyes pretty soon

then the Dark Ages’ll be here to stay.”

Musiikillisesti Future Now on haastava mutta palkitseva kuuntelukokemus. Ja vaikka kokonaisuutta häiritsee tietty epätasaisuus ja hahmottomuus, levy on ehdottomasti perehtymisen arvoinen. Ja kuten monet muutkin Hammillin albumit, tämäkään ei välttämättä aukene heti ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen.

Arvosana: ***½


pH7 (1979)

ph7.jpgHammillin kahdeksas albumi pH7 (1979) on Hammillin viimeinen Charisma-levymerkiltä julkaistu levy. Se jatkaa hyvin pitkälle edellisen albumin tunnelmissa, kuitenkin muodostaen sitä ehyemmän kokonaisuuden. Monet levyn teksteistä ovat vahvasti kantaaottavia ja yhteiskuntakriittisiä kuten esim. ”Imperial Walls”, jonka teksti peilautuu vanhaan englantilaiseen runoon ”The Ruin”, sekä ”Porton Down”, joka saa nimensä englantilaisen Porton’n kylään sijoitetusta tiede- ja sodankäyntitutkimuslaitoksesta. Huikaisevan väkevä biisi, jossa Hammillin sähköskitta ja Jacksonin saksofoni löytävät vaikuttavalla tavalla toisensa. Samaa raadollisuutta ilmentää myös tekstin mustanpuhuva tulevaisuudenkuva.

”Hurry on round about Porton Down,

a quick glimpse of the future warfare

hidden underground at Porton Down;

far too frightening to utter what you saw there.

They got bacteria to drop us where we stand,

they got diseases still unknown to man,

they got the virus and a microgram’s enough

to do in a continent.

The ultimate madness,

just one shattered test-tube to wipe out the world.

It begins with the mustard gas,

it proceeds to Hiroshima.

The culture moves on –

now it’s bacterial, truly insane.

Porton Down waits to fever the brain.”

Synkistelevä ja kylmäkiskoinen meininki jatkuu biiseissä ”Careering”, ”Mr X (Gets Tense)” ja ”Faculty X”, joista kaksi viimeksi mainittua edustavat selkeästi levyn progeinta antia. Molemmat teokset kuuluvat levyn henkilökohtaisiin suosikkeihini. Ei niinkään siksi, että ne tuovat mieleen Van der Graaf Generatorin, vaan koska niissä Hammill ilmentää sitä samaa vahvaa musiikillista intensiteettiä, johon ihastuin jo In Cameran (1974) yhteydessä, tai jos tarkkoja ollaan, niin jo silloin kun ensimmäistä kertaa nostin levylautaselta Pawn Heartsin (1971).

Albumilta löytyy myös muutama perinteisemmällä otteella tehty balladi, kuten avausraita ”My Favourite”, ”Time for Chance”, kehitysvammaisten ihmisarvoa peräänkuuluttava ”Handicap and Equality” sekä ”Not for Keith”. Viimeksi mainittu on omistettu 60 -luvun lopun VdGG:ssa soittaneen basistin Keith Ellisin muistolle.

pH7 muistuttaa monessa suhteessa edeltäjäänsä ollen kuitenkin kokonaisuutena onnistuneempi, niin musiikillisesti kuin teemallisestikin. Useita hienoja biisejä, jollei nyt aivan mestariteoksia, niin mielenkiintoisia tekeleitä joka tapauksessa.

Arvosana: ***½


Black Box (1980)

blackbox.pngSarjan kolmas levy Black Box ilmestyy vuonna 1980. David Jackson (saksofoni, huilu) on edelleen mukana sekä uutena nimenä David Ferguson (koskettimet), johon Hammill tutustui tuottaessaan Random Holdin debyyttialbumin 1979. Kyse on 70 – ja 80- lukujen taitteessa vaikuttaneesta new-wave bändistä, jossa Fergusonin lisäksi vaikutti mm. David Rhodes (kitara), josta tuli sittemmin yksi Peter Gabrielin luottomuusikoista. Yhteys Gabrieliin löytyy myös levyn miksauksesta vastaavan David Lordin kautta. Lord on mm. tuottanut Gabrielin neljännen albumin 1982 samoin kuin David Fergusonin soolon vuodelta 1979.

Levy voidaan kahteen osaan, vinyyliajan A – ja B -puoliskoon. A- puolen sävellyksissä Hammill jatkaa aika lailla kahden edellisen levyn suunnassa. Levyn avaa progesävyisesti rokkaava ”Golden Promises”, jossa on hieman samaa rokkaavuutta kuin Over -levyn ”Crying Wolfissa”. Rokimpaa linjaa jatkaa myös sitä seuraava, verbaalisen kommunikaation ongelmia pohtiva ”Losing Faith in Words” . Ja jos tässä vaiheessa ei vielä ole tullut mieleen David Bowie, niin viimeistään biiseissä Fogwalking ja In Slow Time tulee. Jälkimmäinen mahtuisi tunnelmansa puolensa mainiosti vaikkapa Bowien Low -albumille.

Levyn huikein kokeilu, “Jargon King” paneutuu ”Losing Faith in Words’n” tapaan kielipsykologisiin kysymyksiin sanojen merkityksistä ja sanoihin liittyvästä vallankäytöstä. Sovituksellisesti ”Jargon King” on ihastuttavan sekoboltsi-vetäisy, jolle perinteiset Hammill- diggaritkaan eivät kaikki välttämättä lämpene.

Levyn päättää huikea (vinyylin B-puoli), miltei 20 minuuttinen ”Flight”, jossa Hammill palaa VdGG:stä tuttuun monialaiseen ja kerroksellisesti etenevään biisirakenteeseen. Upea teos, joka varsinkin tekstin osalta, on tähänastisen soolotuotannon yksi kypsemmistä tekeleistä.

”Flight” sijoittuu näennäisesti lentämisen ja lentokoneiden maailmaan ollen kuitenkin vain pintataso niille metaforisille syvyyksille, joiden kautta Hammill peilaa ihmiselämän epätoivoista kamppailua elämänkohtaloiden vääjäämättömyyttä vastaan. Myös albumin nimi juontuu tästä. Black Box on se ihmiselämän musta laatikko, johon on säilöttynä kaikki tuhoon johtaneet ainekset, joita emme kuitenkaan tuhon tapahduttua pääse enää analysoimaan.

”Life/death/night/day…

Cold breath will surely fly away

Is the empire of sensation locked in a black box

Deep in me, encoded there somehow?

It fires the imagination to fly on a wing and a prayer

Through my life. Is that how it is?

(There’ll be no looking back on this….)

This is now, which will be then?

Is this the means?

All I know for shure is

This is the end

No looking back from tomorrow

No, there’ll be no looking back on today;

Better be looking on to tomorrow…

Better think on today”

”Flight’n” ensimmäinen osa ”Flying Blind” on tyylikkään kaunis, aluksi vain pianon ja kitara säestyksellä etenevä akustinen sävelmä, joka kuitenkin myöhemmin saa rokimman otteen. ”Sokkona lentäminen” toimii tässäkin metaforan tavoin viitaten ihmisen kyvyttömyyteen hallita omaan tulevaisuuttaan. Tätä seuraa maanisen kiihkeä ”The White Cane Fandango”, jonka jälkeen palataan jälleen melodisempiin sävyihin (”Control”) ja sitä kautta albumin rokkaavimpaa osioon (”Cockpit”), josta ainakin minulle tulee paikoitellen mieleen Genesiksen ”Turn it On Again”. Viides ja kuudes osio ovatkin sitten jo vahvaa progekamaa, joiden kautta siirrytään teoksen päätösosioon ”Black Box”, joka rakentuu minimalistisesti pelkästään laulun ja kiippareiden varaan.

Black Box, eikä vähiten juurin ”Flight’n” ansiosta, päättää vakuuttavalla tavalla Hammillin 70- luvun. ”Flight”, kuten koko levy, kuuluu ehdottomasti parhaimpien Hammill-levyjen joukkoon. Ainoa miinus tulee siitä, että Hammill päätti lopulta hoitaa myös rumpusetin itse.

Ja mitä itse kolmen levyn sarjaan tulee, niin se on eittämättä yksi mielenkiintoisemmista vaiheista miehen uralla. Muutamana hetkenä en kuitenkaan voinut välttyä ajatukselta: mitä jos näiden levyjen taustajoukoista löytyisivät sellaiset nimet kuten Brian Eno ja Robert Fripp? Varsinkin kun jo miltei olin heidät siellä kuulevinani.

Arvosana: ****½

Kirjoittaja: JOHANNES OJANSUU

Peter Hammill -sarjan muut osat löydä täältä.


fb_cta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: