Viikon Teos 20: Harmonium – Si on avait besoin d’une cinquième saison (1975)

Muutin perheineni Montréaliin kohta nelisen vuotta sitten, joulun 2014 alla. Taksinkuljettaja riemastui nähdessään VISA-korttini, sillä etunimeni Saku loi assosiaation jääkiekkoilija Saku Koivuun, joka sattui sinä samaisena iltana olemaan valtavan juhlinnan kohteena. Montréal Canadiens juhlisti entistä kapteeniaan ennen illan peliä, jota ei miltei saatu aloitettua, sillä yleisö ei lakannut aplodeeraamasta Koivulle. Jääkiekko keksittiin nykyisen työnantajani, McGillin yliopiston kampuksella; montréalilaiset ovat jääkiekkohullua kansaa.

Montréalilaiset ovat myös suuria progen ystäviä. Progebändit Genesiksistä King Crimsoniin ja Marillionista ties mihin ovat pitäneet kaupunkia lempikeikkapaikkana. Paikallinen Genesis cover-bandi Musical Box myy suuria areenoita toisintamalla Selling Englandin ajan lavashowta asusteineen kaikkineen. Tästä syystä ei yllätä, että Quebecin progeskene on oma perinteensä omine, ranskaksi laulavine bändeineen. En itse tunne tätä kulttuuria vielä kovin hyvin, joten valitsin tietokantojen avulla paljon myönteistä hyminää herättävän Harmonium-yhtyeen levyn ”Tarvitaan viides vuodenaika” vuodelta 1975.

Quebec-skeneä luonnehtii tietynlainen sensuaalinen pastoraalisuus, eikä tämäkään levy muodosta poikkeusta. Tunnelmallisesti hiihtävää, maalailevaa huiluprogea, jossa folk-bändistä kasvanut huiluprogepumppu kirmaa niityllä kera keijujen. Hassua on, että Quebec-skenessä on jotain hämmentävän samankaltaista 70-luvun Suomi-rockin kanssa. Kuulen Harmoniumissa selviä Finnhits-kaikuja. Ehkä tämä johtuu siitä, että Quebecin ruokakulttuuriin kuuluu hyvin paljon Jalostajan tuotetta muistuttava hernekeitto, jota tosin nautitaan usein vaahterasiirapin ja porsaan nahasta paistettujen lastujen (”possusipsien”) kera. Hernekeittoproge jatkuu Harmoniumista Pekka Strengiin.

Levy menee minun kirjoissani ”miellyttävän haahuilun” sarjaan. Muutamalla kuuntelulla siitä tulee hyvälle tuulelle, mutta ei tämä minua nerokkuudellaan valloita. Toisaalta ajattelen vähän tällä lailla suurimmasta osasta vaikkapa Pink Floydin tuotantoa; atmosfäärillä pelaava musiikki saa harvoin minua tverkkaamaan.

Kirjoittaja: SAKU MANTERE

Muut Viikon teos -sarjan osat löydät täältä.


fb_cta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: