Viikon Teos 7: A Presença das Formigas: Ciclorama (2011)

Jatketaan latinalaisten kielten parissa argentinalaisen Bubun jälkeen. A Presença das Formigas –yhtye ponnistaa Portugalista. Halusin löytää meille progressiivisen folk-levyn, ja Ciclorama nosti päätään Gnosis-tietokannasta kuin innostunut norpanpoikanen, hurmaten allekirjoittaneen täysin. Ensikuuntelemalla levy vaikuttaa hurmaavalta fuusiolta fado-musiikin ja erilaisten maailmanmusiikki-, jazz- ja vanhanmusiikin vaikutteiden kesken. Tarkemmalla kuuntelulla, ja tutustuttuani yhtyeen toiseen, Pa de Vento –levyyn olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että kyseessä on täysiverinen progebändi, joka yksinkertaisesti käyttää kansanmusiikki-instrumentaatiota. Hyvä ajatusleikki on panna Ciclorama soimaan ja kuvitella, miltä kappaleet kuulostaisivat vaikka Bruford-yhtyeen soittamana Annette Peacockin vokaaleilla, englanniksi laulettuina.

A Presença das Formigas (”muurahaisten läsnäollessa”) nousi kansainvälisen progeyleisön tietoisuuteen Prog-lehden ylistävästä arviosta; King Crimson kronikoitsija Sid Smith on myös kiitellyt ja promovoinut yhtyettä. Musiikkia luonnehtivat moderni jazz-harmonia, jonka kulmikkuus on jotain ihan muuta kuin Ipaneman tyttöä, enemmän mieleeni tulevat mainitun Bruford-yhtyeen lyyrisemmät kappaleet (ja sitä kautta Dave Stewartin työ National Healthissa), yllättävissä duuri-molli vaihteluissa myös Pekka Pohjola. Vanhan musiikin vaikutteet tuovat paikoittain mieleen Gentle Giantin ja Univers Zeron, ja melodialinjaa seuraavat tahtilajin vaihdokset muistuttavat Yesin ja Rushin tavasta jakaa rytmejä. Lisäksi melodioiden kansanmusiikkivaikutteissa on hyvällä tavalla jotain ”Finnhitsmäistä”, slaavilaista melankoliaa joka vie minut varhaislapsuuteeni 70-luvulla.

Tämä yhtye on hurmannut minut täysin, olen kuunnellut levyjä toistuvasti koska ne ikään kuin kutsuvat luokseen. Luulen, että folk-henkinen instrumentaatio voi muodostua joillekin kuulijoille esteeksi. En antaisi kuitenkaan sen häiritä, vaan kokeilisin rohkeasti. Rohkeus palkitaan. Avauskappaleen ”Encontrei um Pensamenton” (suom. Löysin ajatuksen) viattoman laulusuorituksen taakse kietoutuu häijysti moduloiva melodiakulku ja reippaan järkähtämättömän mandolliininsoiton takaa huoliteltu virtuositeetti. Päätöskappaleen ”A Presença das Formigas” tahtilajeissa on seuraamista ja kontrapunktissa on Gentle Giant –sävyjä.

Kirjoittaja: SAKU MANTERE

Muut Viikon teos -sarjan osat löydät täältä.


fb_cta

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: