Vuosi vuodelta extra: John McLaughlin 1969

Brittiläiskitaristi John McLaughlin, joka tunnetaan erityisesti 1970-luvun alkupuolella perustamansa Mahavishnu Orchestran kitaristina, teki läpimurtonsa vuonna 1969 (ks. täältä Janne Yliruusin esittely kyseisen vuoden parhaista levyistä). Tässä kirjoituksessa käydään lyhyesti läpi vuonna 1969 julkaistuja albumeita, joilla McLaughlin oli kitaroineen mukana.

extrapolation
John McLaughlin: Extrapolation

McLaughlinin ensimmäinen soololevy Extrapolation, joka tehtiin pelkistä briteistä koostuneella kvartettikokoonpanolla, äänitettiin tammikuussa 1969 ja julkaistiin myöhemmin samana vuonna. Tätä nykyä ECM:lle levyttävä saksofonisti John Surman, joka julkaisi tänä vuonna upeatunnelmaisen jazzalbumin nimeltä Invisible Threads, on Extrapolationilla vähintään yhtä vahvassa roolissa kuin McLaughlin kitaroineen. Niille, jotka odottavat Mahavishnu Orchestra-tyylistä räjähtävää fuusiota, levy saattaa olla pettymys, sillä Extrapolation on vielä melko selkeästi post-bop -jazzia, joskin paikoin mukavan rouheaa sellaista. John Abercrombien, Dave Hollandin ja Jack DeJohnetten Gateway-albumeilla on tyylillisesti jotain samaa. Extrapolation  on upea ja varsin kypsä debyytti.

inasilentway
Miles Davis: In A Silent Way

Extrapolationin lisäksi McLaughlin oli mukana Miles Davisin sähköisen kauden kunnolla käyntiin potkaisseella In a Silent Way -albumilla, jonka esittelyn löydät täältä. Kyseisistä äänityksistä alkoi Davisin ja McLaughlinin yhteistyö, joka jatkui tunnetusti mm. Davisin studioalbumeilla Bitches Brew (1970), Jack Johnson (1971) ja On the Corner (1972).

In a Silent Way -albumilla rumpuja soitti Tony Williams, jonka Lifetime-kokoonpanoon McLaughlin kuului yhdessä urkuri Larry Youngin kanssa. Lifetime julkaisi vuonna 1969 albumin Emergency!, jota pidetään yhtenä jazz-rock -genren kulmakivistä ja pioneereista. Emergency! oli ensimmäisiä albumeita, jolla kaadettiin oikein kunnolla rockin ja jazzin raja-aitoja ilman että saumat repsottivat. Asiaa lähestyttiin nimenomaan jazzin suunnasta rockiin eikä toisinpäin kuten vaikkapa Frank Zappan Hot Rats -albumilla, joka julkaistiin niin ikään vuonna 1969. Miles Davisin Bitches Brew jatkoi vuotta myöhemmin tällä samalla polulla puhaltimilla ja muutenkin laajemmalla kokoonpanolla varustettuna. Tähän mennessä Williams oli jo poistunut Milesin riveistä, mutta McLaughlin ja Young soittivat myös Bitches Brew’llä.

emergency
Tony Williams Lifetime: Emergency!

Emergency!-albumia leimaavat Williamsin todella tymäkkä rumpalointi, McLaughlinin säröytetty kitara ja Larry Youngin paikoin maaniseksi yltyvä Hammondin hakkaaminen, joka tuo välillä mieleen Keith Emersonin työskentelyn The Nice ja ELP -yhtyeissä. Edellä mainittujen elementtien lisäksi tiettyä rockmaisuutta keitokseen tuovat Williamsin ajoittaiset, melko omaperäiset (puhe)lauluosuudet. Emergency! kuuluu niihin albumeihin, joiden voidaan katsoa kuuluvan uraauurtavuutensa vuoksi progressiivisen musiikin ystävien yleissivistykseen.

supernova
Wayne Shorter: Super Nova

Neljäs vuonna 1969 julkaistu McLaughlin-liitännäinen albumi oli yhdysvaltalaissaksofonisti Wayne Shorterin Super Nova. Wayne Shorter tuli alkujaan tunnetuksi Art Blakeyn Jazz Messengers -yhtyeestä, jonka jälkeen hän siirtyi Miles Davisin yhtyeeseen. Davis ja Shorter muodostivat yhdessä kosketinsoittaja Herbie Hancockin, basisti Ron Carterin ja edellä mainitun rumpali Tony Williamsin kanssa niin kutsutun Miles Davisin toisen suuren kvintetin (Second Great Quintet), jolle Shorter myös tuotti useita sävellyksiä. 1970-luvulta Shorter muistetaan ennen muuta yhdessä pianisti Joe Zawinulin kanssa luotsaamastaan fuusiojazz-yhtyeestä Weather Report.

Shorterin fuusiovaihetta ennen äänitetystä Super Novasta välittyy mielestäni tunne, että Shorter ei tässä vaiheessa oikein tiennyt, mihin suuntaan lähteä seuraavaksi. Nättien, perinteisempien jazzkappaleiden (mm. Miles Davisinkin kanssa levytetty ”Water Babies”) lisäksi kuullaan niin vapaammin hengittävää avantgarde-jazzia kuin myös brasilialaisen musiikin vaikutteita, jotka pääsivät paremmin valtaan vasta vuoden 1974 albumilla Native Dancer. Pelkästään McLaughlinin läsnäolon takia Super Nova -levyä ei kannata kuunnella, sillä kitara pysyttelee melko lailla varjoissa. Kuriositeettina mainittakoon vielä, että rumpuja albumilla soittaa varsin poikkeuksellisesti kosketinsoittajana paremmin tunnettu Chick Corea yhdessä Jack DeJohnetten ja perkussioista vastaavan Airto Moreiran kanssa.

Edellä esiteltyjen albumien lisäksi John McLaughlin ehti olla mukana purkittamassa vuoden 1969 aikana myös tšekkibasisti Miroslav Vitousin (mm. Weather Report) debyyttialbumia Infinite Search, joka julkaistiin kuitenkin vasta vuoden 1970 puolella. Tästä levystä mahdollisesti lisää kun Vuosi vuodelta -projekti siirtyy uudelle vuosikymmenelle.

Kirjoittaja: ER


Muut Vuosi vuodelta -sarjan osat löydät täältä.


fb_cta

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: